Leffaa ja leikkipuistoa

Eilen tuli taas vuosi lisää yhteiselle tiellemme puolisoni kanssa. Tätä
päätimme villisti juhlistaa menemällä leffaan, eli poika mummilaan
hoitoon ja vanhemmat leffaan. Noh, millasen leffan sitten vanhemmat
valitsevat kun kahdestaan lähtevät liikkeelle? No, animaation tietysti!
Meinasi jopa olla ongelmia päättää, että Smurffit vai Autot 2, mutta
päädyttiin Smurffeihin. Eli siis Smurffit 3D:nä ja kaupasta iso
pussillinen irtokarkkeja. Ja täytyy nyt ihan sanoa että smurffitin kyllä ihan smurffina! :)

Viime päivinä ollaan myös pyritty käymään leikkipuistossa mahdollisimman
paljon, kun vielä ilmat sen sallivat. Maanantaina kun käytiin vähän
isommassa leikkipuistossa, meni pojulla hetki aikaa ihmetellessä ja
totutellessa paikkaan ennenkun keksittiin, että puistoa voidaan juosta
edes takaisin. Noh, saihan äitikin siinä vähän liikuntaa kun kipitti pojan
perässä. Hiekkalaatikko ei enää tunnu olevan pop mutta voihan niillä
hiekkaleluilla leikkiä myös siinä hiekkakentällä, missä hiekka on tosin
enemmänkin pientä kiveä. Siinähän me myös sitten kykittiin ja lapioitiin
innolla, niin ja siis tietysti keskellä kulkuväylää! Mutta onneksi poika
sai myös välillä ikäistään leikkiseuraa. On muuten uskomatonta, miten
hyvin kommunikointi tuon ikäisillä sujuu vaikka puhetta ei vielä
tulekaan, katse kertoo kaiken ja sitten yleensä mennään ja lujaa.

Eilen taas käytiin päiväkävelyllä tuossa lähellä pienemmässä
leikkipaikassa. Poika kun on vielä sen verran pieni, ettei osaa yksin
laskea liukumäkeä ylhäältä asti, niin olihan se äidinkin kivuttava ylös
ja laskettava pojan kanssa. Ja joo olihan se kivaa sen pari kertaa mutta
kun se tehtiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Leikkipuistokäynti
jäi kuitenkin melko lyhyeksi, kun vieressä ollut koirapuisto herätti pienen miehen kiinnostuksen ja pienet jalat kipittikin sinne heti kun
silmä vältti. Siitä sitten pienien itkupotkuraivareiden saattelemana
kotiin päin. Ja kyllä, meillä osataan ottaa jo näitä raivareita, että
heittäydytään veltoksi sylissä ja mennään maahan makaamaan ja raivotaan,
hiphip!

Mutta vielä on sen verran mainittava tuosta ihmeellisestä pienestä
miehestä, kun äiti on niiiiiiiiiiiin ylpeä!!! Meillä on aloiteltu
pottaharjoituksia silleen epäsäännöllisen säännöllisesti ja jo muutaman
istumiskokeilun jälkeen on pieni mies osannut tehdä tarpeensa pottaan,
jeih! :D Ja eilen kun tuolta kävely/leikkipuistoreissulta unohtui tutti
kotiin ja vaikka ne raivaritkin matkalla otettiin, niin melko helpolla
poika jo luovutti ja antoi unen tulla. Yleensä siis tutti on ihan must
kun käydään unille mutta nyt noin n.10-15min epämääräistä itkuhuutoa ja
vaikertamista vaunuissa ja sitten uni vei voiton. Hyvä hyvä, tästä se
lähtee! Eiks joo??

Tänään on taas uintipäivä, mikä tarkoittaa että nyt kiireellä kauppaan ja
ruokaa laittamaan, että ehditään syödä ja nukkua ennen uintia. Tänään on
vielä jännä päivä kun mummikin tulee seuraamaan pienen miehen
polskimista. Nyt en siis ehdi (taaskaan) lisäämään kuvia tekstin
joukkoon. Mutta voisin vaikka seuraavan postauksen tehdä ihan pelkillä
kuvilla. En lupaa mitään mutta pistetään harkintaan! :)