Hauskasti paluu 80-luvulle ja kälätystä

Ihanaa, vaikka toisaalta hieman hölmön kuuloista on sanoa, että olipas turha käynti tänään lastenklinikalla. Käytiin näyttämässä pienen miehen nivusta kun siellä on jotain mikä aiheuttaa kipua pienelle miehelle. Täysin ei selvinnyt mikä siellä on mutta lääkäriä suoraan lainatakseni mitään kirurgisesti operoitavaa siellä ei ole. Ja hyvä näin, jatketaan seuraamalla tilannetta.

Muutamia huomioita kuitenkin tältä päivältä liittyen lapsukaisiin ja heidän vanhempiin. Tarkoitus ei ole lähteä arvostelemaan muita tai mitenkään väittää, että itse osaisin asiat paremmin tai oikeammin hoitaa mutta jotain mikä herätti huomioni. Ensimmäisenä silmiin pisti lastenklinikoiden pihalla kun pariskunta kantoi pienen vauvansa kantokopassa autoon, väsyneen ja huolestuneen näköisinä. Lapsi kun oli autossa, vanhemmat pistivät tupakaksi ja vilkuttelivat vain ikkunan läpi lapselle. Tuntui jotenkin hurjalta. Itsehän lopetin tupakoinnin juuri ennen raskautta. En sano, että se helppoa olisi ollut mutta minulle se oli itsestäänselvyys, että ennen raskautta lopetan. Mieli kyllä tekisi vieläkin aina välillä tupakkaa, varsinkin silloin kun pinna on kireällä mutta kyllä ne mielihalut häviää kun tuota pientä riiviötä katselee.

Pahaa cappuccinoa Cafe Ursulassa. Ja huom! tilasin pojalle vain YHDEN pallon jäätelöä, hmmm..

Toinen asia mikä tänään herätti huomion, oli kotiäitien kerääntyminen kaivariin Cafe Ursulaan ja se jumalaton kälätys ja kovaan ääneen puhuminen, niin että lähes koko ravintola kuuli naisten jutut. Aiheina olivat mm. sopiiko oikea joulukuusi lapsiperheeseen, paljonko kenelläkin on asuinneliöitä ja myös sovittiin ja suunniteltiin muita tapaamisia ja kuka kenenkin kanssa menee kävelylle ja kahville. En sitten tiedä, olivatko naiset paikallisia vaiko kerääntyneet ympäri lähikuntia mutta jotenkin heidän tyylistään olla ja puhua, mieleeni tuli mm. O.C:n täydelliset naiset ja muut vastaavat. Olihan se huvittavaa ja viihdyttävää heitä kuunnella ja seurata mutta ei heillä käytöstapoja tuntunut juurikaan olevan.

On vielä pakko hieman "kehua", että takana on aivan ihana viikonloppu. Oli todella ihana nähdä pitkästä aikaa ihanaa ystävääni, joka on myös meidän pienen pojun kummitäti. Ja oli ihana huomata miten hyvin poika viihtyi kummitätinsä kanssa, eikä turhia ujostellut vaikka aika harvoin nähdään.

Lauantaina käytiin vielä aikuisten kesken Kaapelilla katsomassa aivan mahtavaa pikkujoulushowta, "Paluu 80-luvulle". Show oli hauska ja kaksituntinen meni nopeasti, vaikka se pitikin seistä. Jopa näin 80-luvun puolivälissä syntyneelle lähes kaikki jutut oli tuttuja, vaikkakin muutama juttu meni kyllä ohi korkealta ja kovaa. Parastahan tällaisessa showssa on kun näyttelijöiden pokka pettää kesken kaiken, se saa tuntemaan, etteivät tekijät ole leipääntyneet hommaansa ja vedä esitystä vain läpi kässärin mukaan. Yllätyin showssa Mikko Nousiaisen laulutaidoista, poikahan on hyvä! ;) Showsta ja sen tähtinäyttelijöistä/solisteista ja muusikoista lisää tapahtuman omilta sivuilta www.paluu80.com tai J:n blogista täältä.

Kiitos kuvan ruutupaitaiselle herralle viihdyttävistä tanssimuuveista, ihan parhautta! Antoi mukavan "lisämausteen" jo muutenkin hauskalle showlle! :D

Ja pahoittelut, että kuvat ovat hieman heikkolaatuisia mutta pokkarilla ei tällä kertaa parempaan pystynyt (lavan valot ja Kaapelin savuisuus hieman hankaloittivat amatöörikuvaajan urakkaa!). Ja ystävällinen herra kuvaaja on sijoittunut mukavasti keskelle lavan eteen, jotta varmasti pääsi kuviin mukaan, nice!

Loppuun vielä kuva tämän illan iltapalasta. NAM!

Hyvää yötä <3