Kahvilla kiljumista ja vauvakinossa

Tälle viikolle on mahtunut paljon mukavia tapahtumia. Viikko alkoikin jo mukavasti lounaalla ihanan ystävän kanssa. Tuntui vaan, että kun ei olla pitkään aikaan nähty niin se yksi lounas ei riittänyt kaikkien kuulumisien vaihtamiseen. Onneksi ensi viikolle on sovittuna uudet lounastreffit.

Keskiviikkona taas käytiin ihan oman perheen kesken lounaalla ja kahvilla Torpanrannassa. Syötiin J:n kanssa puoliksi lämminsavulohi-tonnikalasalaatti ja se oli ihan taivaallisen hyvää ja todellakin riitti kahdelle syötäväksi.

Illalla käytiin vielä stadissa Fasulla kahvittelemassa yhden ystävän kanssa. Se päivällä syöty kevyt lounas kyllä korjattiin fasulla kun taas herkuteltiin ihan kunnolla niillä leivoksilla, nam! Siinä touhotuksessa en edes tajunnut ottaa niistä herkuista kuvaa, olisi nimittäin tullut komea kuva kun oli pöytä täynnä herkkuja.

Hieman näitä ulkona syömisiä ja kahvitteluja kuitenkin häiritsee tuo pienen poikasen uhmaikä?! Välillä saattaisi kuvitella, että äitiä voisi ehkä hieman hävettää ja kiukuttaa ja turhauttaa kun pieni mies alkaa kiljumaan, täysillä ja pitkään. Torpanrannassa vedettiin salaatin jälkeen kahvit melkein huikalla kun pieni mies availi äänihuuliaan ja vahvisti keuhkoja sen verran reippaasti. Noh, saatiin kuitenkin muilta paikkalla olleilta hymyjä ja virnistyksiä, eikä tappavia katseita ja tympääntyneitä ilmeitä. Vilkuilin jo hieman netistäkin vinkkejä tuohon kiljumiseen mutta aika köyhiksi vinkit jäivät, eikai auta kun odottaa tämän vaiheen menevän ohi ja yrittää viihdyttää poikaa vain enemmän, kun ollaan liikkeellä. Jos jollain on vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisesta niin saa kertoa ja kommentoida!!

Tänään oltiin sitten taas vauvakinossa. Tämän kuukauden vauvakinossa Flamingossa meni Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää. Ja voin sanoa, että tykkäsin elokuvasta, olihan aihe aika osuva, vaikka en olekaan uraa luova äiti. Elokuvan myötä myös tajusin, etten voisi kuvitellakaan luovani uraa samalla kun kasvatan pientä lasta. Elokuvassakin äiti pysähtyi kun kuuli missanneensa poikansa ensimmäisen parturin. Itse varmaan olisin itkenyt vuoden jos olisin sen missannut, en nimittäin haluaisi menettää mitään uusia juttuja mitä lapseni, ainokaiseni, kehityksessä tapahtuu. Huomasin myös elokuvan aikana, että äitiys ja sen myötä tullut väsymys ovat tehneet tehtävänsä, kun pitkin elokuvaa tuntui silmäkulmat kostuvan. Olen aina ollut herkkä, mutta nykyään tuntuu että olen todella herkkä. Snif.

Käytiin vielä leffan jälkeen herkuttelemassa pizzalla :)

Viikko saa huomenna vielä arvoisensa päätöksen, kun aamupäivällä olisi tarkoitus käydä muutamissa ystävämyynneissä ja iltapäivällä olisi aika aromaterapeuttiseen selkähierontaan, aah! Pelkkää kivaa siis luvassa huomiselle. Viikonlopullekin olisi suunnitteilla kaikkea kivaa, mutta saa nyt nähdä mitä kaikkea niistä toteutuu ja mitä kenties ylläreitä mahtuu mukaan.