Yksin lenkillä cappuccinon kanssa

Voihan rähmä! Meidän pienoisella puhkesi tänään nimittäin elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Toinen silmä on aika hurjasti turvonnut ja rähmii mutta menoa se ei tunnu hidastavan yhtään. Harmi. Tänään oli vielä suunniteltu, että poika saisi viettää päivän mummon kanssa, ennen kuin mummo lähtee etelän lämpöön talvea viettämään, lyhkäseen jäi. No onneksi L ehti tehdä lähtemättömän vaikutelman mummoon siinä parin tunnin aikana, muun muassa kastelemalla mummoa samalla kun kasteli kukkia. L myös oli kertonut mummolle, että "toinen silmä on rikki mutta toinen silmä toimii", ihana.

Eihän se auttanut kun hakea poika kyytiin ja suunnata lastenklinikan päivystykseen. Nyt sitten tiputellaan silmätippoja ja laitetaan silmävoidetta jonkun aikaa. Onneksi L antaa putsata silmää ihan kiltisti ja antaa myös laittaa silmätipat ilman pyristelyä.

Itse otin ilon irti tänään iltapäivällä ja lähdin itsekseni lenkille. Lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja aurinkoiseen syyssäähän. Oli ihana mennä ihan itsekseen, kun ei tarvinnut vaunuja työnnella tai toista odotella ja repiä perässä. J pyysi hakemaan Kalliosta Good Life Coffeesta yhtä tiettyä suklaata joten suuntasin sinne. Tarkoitus oli hakea vain se suklaa J:lle mutta jotenkin sitten huomasin lähteneeni jatkamaan matkaa cappuccino kädessä. Kotiin sitten joudunkin suuntaamaan suunniteltua nopeammin kun vesisade yllätti.

Mutta oli kyllä niin ihana käydä itsekseen lenkillä ja sanoinkin J:lle että voisin ottaa tämän ihan tavaksi. Välillä vähän omaa aikaa äidillekin.