Tänään aamupalalla poika ilmoitti haluavansa nuken. Ja hetki sen jälkeen hän uhosi laittavansa äidin kattoon ja syödä äidin silmät. Nuket poika sai päähänsä kun eilen näki minun mummini luona nukkeja ja ne jäi hieman kaivertamaan mieltä, kun ei paikanpäällä niillä uskaltanut leikkiä vaikka lupa oli. Mutta mistä tuo loppu sitten oli lähtöisin niin ei mitään tietoa. En tiedä pitäisikö nyt jo pelästyä noita juttuja vai vaan olla tyytyväinen pojan vilkkaasta mielikuvituksesta? Ja siis ihan tosissaan puhuen, poika ei selkeästi ymmärrä puheidensa merkitystä kun sanoo laittavansa jonkun kattoon ja syövänsä siltä silmät. Mutta jos jo alle 3-vuotiaana tällaisia juttuja niin mitäs sitten teini-iässä?? Ja olin vielä myöntyväinen siihen nukkeen, lupasin että saa toivoa sellaista synttärilahjaksi jos tosiaan niin haluaa.
Tänään käytiin myös lääkärin luona juttusilla. Sanottiin pojalle kun lähdettiin, että mennään vähän juttelemaan lääkärin kanssa, eikä mitään ikävää siellä tapahdu. Muuten poikaa ei olisi saanut lähtemään ilman huutoa. Sitten kun tämä meidän tk-lääkäri tuli ovelle kutsumaan meitä sisään niin poika painoi ensimmäisenä huoneeseen, lääkärin kohdalla katsoi miestä silmiin ja totesi "me tultiin vähän juttelemaan tänne". :D
Mulla oli valmiiksi kovat epäilykset niin tästä lääkäristä kuin siitä miten poika malttaa olla mutta ilokseni voin kertoa että molemmat yllättivät positiivisesti. Oltiin J:n kanssa molemmat ihan hämillään käynnin jälkeen että miten tää näin hyvin meni. Poika oli tosi reipas koko käynnin, antoi lääkärin katsoa ja tutkia, sekä vastasi reippaasti. Ja lääkäri taas kuunteli, otti todesta mitä sanottiin ja sanoi lähes heti tekevänsä lähetteen, eikä lähde arvailemaan. Ei siis mitään vakavaa, lähinnä noita iho- ja allergiajuttuja. Harmiksi näyttää, että L:lle on puhjennut myös noita ruoka-aineallergioita mistä itse kärsin ja mitkä johtuvat taas noista siitepölyallergioista. Ei kiva. Vaikka alkujaan jo tiedettiin, että olisi lähes ihme jos poika selviäisi ilman allergioita kun molemmat vanhemmat kärsii melko laajasti niistä (molemmilla siitepöly, mulla lisänä ruoka-aineet, J:llä taas eläimet ((ja kyllä meillä silti on ja pysyy kissa!!))), mutta ei se kivalta silti tunnu huomata niiden allergioiden puhkeavan. Ja puhkesihan pojalle atooppinen ihottuma jo noin kuukauden iässä että olisi tosiaan ollut ihme selvitä ilman allergioita. Vielä jää nähtäväksi miten astman kanssa käy.
(Lääkärin luona käymässä ja pitkästä aikaa hyvää kahvia -postauksesta voi käydä lukemassa miksi olen hieman epäileväinen tuota lääkäriä kohtaan, ihan vain yhtenä kokemuksena.)
 |
| Nala ei halunnut herätä maanantaihin ollenkaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti