I did it (finally!)

Vihdoin sain tehtyä sen mitä kauan oon jo suunnitellut, ajettua nimittäin mun fillarin vanhempien luota himaan. Ostin joskus toukokuun alussa itelleni fillarin ja saatiin siihen sit tuttujen kautta ilmaseks toi lastenistuin. Isä ja J laittoi sen lastenpenkin siihen kiinni ja sen jälkeen ei pyörä mahtunutkaan autoon eli se oli poljettava kotiin. Ennen tätä kokemusta pyöräilystä ja välittämättä niistä muutamista pienen pienistä testiajoista, oon viimeks polkenut fillarilla joskus reilu kymmenen vuotta sitten. Eli voitte vaan kuvitella miten luonteva olo siinä satulan päällä istuessa oli. Nyt vielä edessä oli (Google mapsin mukaan) reilu kymmenen kilsan lenkki kotiin ja kyydissä yksi pieni poika. Enkä tietenkään ikinä ennen oo ajanu fillaria niin et siinä olis lapsi kyydissä.

Selvittiin L:n kanssa kuitenkin hengissä reissusta, ei kaaduttu, ei sekoiltu, ei edes pahemmin eksytty. Kädet kipeinä edellisen päivän kuntosalista ja reidet hapotti jo niistä harjotuspyrähdyksistä ennen kun lähdettiin itse ajosuoritukseen eli loistavat lähtökohdat. Jostain syystä kuitenkin meille matkaa kertyi reilu 15 km sen n. 11km sijaan, ups. No, mikäs siinä kun on niin kiva pyöräillä kuolla janoon ja kuumuuteen jalkojen hapottaessa ja käsien krampatessa. Kaiken huippu oli vielä kun L nukahti siihen selän taakse!!! Jätkä vielä väkisin halusi ottaa mummilaan mukaan hiekkaleluja ja ne piti saada myös samantien takas himaan, joten loppumatkan pyöräilin täysin läkähtyneenä nukkuva poika selän takana ja hiekkalelupussi (vielä sellanen suht heikko verkkokassi) kädessä. Kaikille ohiajaneille autoilijoille siis tiedoksi, se poika ei nuokkunut tajuttomana siinä vaan ihan oikeesti nukkui.

Koska himaan päästyä ilma oli vieläkin (katkerana vieläkin edellisen päivän ylläri iltapäiväsateesta) lämmin ja aurinkoinen, niin suunnaksi Mustikkamaan rantsu. Saatiin paikka taas sieltä pieneltä sivummalla olevasta rannasta ja vaikka nyt ei ihan itsekseen siellä oltu, niin rauhassa kuitenkin sai olla. L otti täysin ilon irti siitä vedessä ja vedellä leikkimisestä, ettei taaskaan meinannut millään malttaa lähteä kotiin.

Olin muuten ihan täysin unohtanut miten loistavia rantsueväitä noi juotavat jugurtit on. Meillä oli kaikille omat Danonen Vitalineat ja hyvin maistui, sekä nälkä lähti hyvin.

Ja niinkun kuvista on joku saattanut huomata, että en valehdellut kun joskus aikaisemmin veikkasin kulkevani koko kesän noissa Desigualin housuissa. Ne vaan on niin ihanat jalassa, ettei muut vaihtoehdot enää oikein houkuta. Lakkasin vielä varpaankynnet Desigualilta joskus aikoinaan saadulla sinisellä kynsilakalle niin on sävysävyyn. ;)

Housut Desigual, Toppi H&M (viime kevään Jenkkien reissulta) ja lasit Ralph