Lauantai-illan rientoja

...ei ehkä niin villejä kun herkästi voisi toivoa kuvitella mutta kuitenkin.

Meillä oli sovittuna päivällistreffit lauantaille Flamingoon ystäväperheen kanssa ja päädyttiin Il Sicilianoon. Aikasemmin päivällä poika sai valita lähteekö mukaan syömään vai meneekö hän mummilaan leikkimään ja hän valitsi mummilan. Hyvä näin, sillä se takasi meille ja kaikille muillekin hieman rauhallisemman ruokailuhetken. Ja oli muuten hyvää ruokaa. Itse otin samaisen pizzan mikä aikasemmin syötiin J:n kanssa puoliksi Aleksin ravintolassa (Tärkeitä aikuisten juttuja) ja tälläkin kertaa olisi se puolikas riittänyt.

Päivällistreffien jälkeen päätettiin J:n kanssa vielä jäädä Flamingoon ja mennä leffaan. Leffan alkua odotellessa oli aikaa reilusti eli siis loistavasti aikaa jälkkärikahville ja jäätelölle. Jotenkin kuitenkin jäätiin liikaa kai fiilistelemään sitä rauhallista kahvitteluhetkeä, kun jotenkin meille onnistui vielä tulemaan melkein kiire sinne leffaan.

Mentiin siis katsomaan Selänne-leffaa. Pääsääntöisesti valinta oli J:n mutta ihan mielellään lähdin myös sitä katsomaan. Ja tykkäsin tuosta dokkarileffasta, se oli hyvin tehty, eikä se noin kahden tunnin kesto tuntunut liian pitkältä. Jos jokin tuossa elokuvassa häiritsi, niin ehkä se aikajanalla hyppiminen ja, että elokuva oli kuitenkin vain raapaisu pinnalta. Elokuva oli myös useasta kohdasta melko koskettava ja nosti kyyneleet silmiin monta kertaa eli kannattaa varautua jos meinaatte mennä katsomaan. Herkistynyt Hjallis voi myös olla koskettava.

Ehdottomasti oli siis katsomisen arvoinen dokumentti ja hienoa, että Teemu on lähtenyt tuollaiseen mukaan. Ja ei, vielä leffan jälkeenkään en kuulu Teemun faneihin, fiilikseni hänestä ovat vieläkin hieman ristiriitaiset, vaikka siitä ei päästä mihinkään, että onhan hän jääkiekkoilijana ihan omaa luokkaansa.

Ihan hurjan villiä, tiedän.