Oksettavan hyvä leffa

Vapaaillan kunniaksi mentiin tänään leffaan. Tai jos oikeasti totta puhutaan, niin sovittiin pojalle hoitopaikka ihan sen takia, että päästäisiin leffaan, kun vieläkin on käyttämättömiä leffalippuja, mitkä menee kohta jo vanhaksi. Mentiin katsomaan Leijonasydän. Tiesin suurinpiirtein mistä leffa kertoo ja millainen se on, ja kuten olin epäillytkin, se oli oksettava, todella kuvottava. Siitä oksettavasta fiiliksestä huolimatta tykkäsin leffasta, se oli hyvin tehty ja siinä oli paljon asiaa.

Sen lisäksi, että leffasta jäi oksettava olo (eikä johtunut pelkästään leffaeväistä), sai leffan aikana useamman kerran purra huulta ihan kunnolla, ettei kyyneleet lähteneet virtaamaan poskilla. Ja vaikka leffa oli siis hyvä, hyvin tehty, loistavat näyttelijät ja sai aikaan paljon ajatuksia, niin silti J:n kanssa pähkäiltiin josko jatkossa käytäisiin katsomassa vain joko lasten animaatioita tai kevyitä romanttisia komedioita, ettei olo olisi niin ahdistunut leffan jälkeen.

Sen enempää kantaaottamatta leffan aiheeseen, niin kyllä ihminen voi sitten välillä olla tyhmä!

Ja nyt äkkiä boksilta jotain kevyttä katottavaa, ettei leffa tuu uniin.

Poika jäi muuten yökylään ja kun kissakin on hoidossa, niin täällä on aivan ihanan hiljaista ja rauhallista kotona. Vaikka ikävä molempia jo onkin. Onneksi poika lupasi, että saan ottaa hänen possun unileluksi jos ikävä yllättää! <3

Hyvää yötä!