Käytiin tänään pojan kanssa ottamassa passikuvat ja olipahan taas jännää. En tiedä mikä siinä on, että kun passikuvan ottamistakin pitää jännittää. Onhan se nyt siis todella jännää istahtaa muutamaksi sekunniksi jakkaralle ja tuijottaa suoraan kameraan, vielä hymyilemättä. No tulipahan nyt sitten kuvat kuitenkin.
Poikaa jännitti ihan hurjasti tuon kuvan ottaminen ja kotona siitä puhuttiin jo jokunen päivä ennen tätä. Kovasti poika toivoi, että kuvan ottaisi joku täti, mutta onneksi pettymys ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön kun liikkeessä olikin vain setä napsimassa kuvia. Tosin ilme veti aika vakavaksi kun penkillä piti istua yksin ja kun setä vielä kielsi hymyilynkin. Hienosti kuitenkin selvittiin ja maanantaina nähdään kelpaako kuvat poliisille kun mennään viemään passihakemukset. Ei muuten ollut Jumbon Tunnin kuvassa mikään kovinkaan lapsiystävällinen kuvaaja, muutenkin sosiaaliset taidot ei tainnu olla edellytyksenä tuohon työpaikkkaan, asteen tympeää oli nimittäin palvelu.
Itsellä kun on siis passi menossa vanhaksi niin pitää se siis uusia, niin päätettiin samalla uusia pojan passi, kun tuossa vanhassa passissa oleva kuva on otettu noin puolivuotiaana ja niistä ajoista on hieman ehditty muuttua.
Passikuvauksen jälkeen olikin hyvä vaihtaa hieman vapaalle ja tällainen poika käytiin jättämässä hoitoon kun itse paineltiin salille. Mä niin luotan Mustan Barbaarin sanoihin "ei kipuu ei hyötyy", sen on parempi pitää paikkansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti