Välillä sattuu ja välillä tapahtuu

Soitto kerhosta kesken päivän aiheuttaa aina pientä sydämen tykytystä. Siksi sinne on annettu ensiapu-numeroksi J:n numero. Oikeesti sinne on annettu J:n numero, koska vastaan ite tosi huonosti puhelimeen, varsinkin jos puhelu tulee vieraasta numerosta ja koska ihan yksinkertaisesti en tykkää puhua puhelimessa, en sitten yhtään. Tiedän, outoa.

Eilen tuli kuitenkin soittoa kerhosta vain muutama hetki sen jälkeen kun poika oli sinne jätetty. Poika oli tippunut penkiltä alas. Avustettuna. Naamalleen. Siinä vaiheessa kun soitto tuli, niin itku oli jo loppunut ja elämä ja leikit jatkui taas. Kerhosta haluttiin kuitenkin ilmoittaa ja vähän varoittaa, että kasvoissa oli uutta väritystä, ettei sitten säikytä kun haetaa. Ja tietysti muistutettiin, että jos halutaan viedä lääkäriin niin kerhon vakuutus korvaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kerhosta soitettiin meille kesken päivän mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta kun jotain oli sattunut, varsinkaan toisen avustamana. Onneksi kuitenkin aina on selvitty pelkillä naarmuilla ja levolla. Se mikä kuitenkin vähän vaivaa on, että näissä meidän pojan kolhuissa on osallisena aina se yksi ja samainen poika. Meidän poika on 3,5v ja tämä toinen 5v. Pojilla on myös tasaisin välein jotain sanasotaa ja haukkumista puolin ja toisin ja tästä saadaan kuulla kotona aina kerhon jälkeen. Mutta tämä samainen poika myös kutsui meidän pojan omille synttäreilleen. Se oli itseasiassa meidän pojan eka kutsu kaverisynttäreille mutta harmiksi ei kuitenkaan päästy paikalle.

Tottakai puolustan omaa poikaani ja nousen varpailleni kun kuulen tällaisesta. Pidätän itselläni täyden oikeuden ärsyyntyä ja kiukustua jos poikaani kiusataan ja varsinkin satutetaan, vaikka hyvin tiedän ettei meidän poika mikään enkeli ole itsekään. En kuitenkaan ole kertaakaan saanut kerhosta palautetta, että poika olisi tuuppinut tai lyönyt ketään, saatika töninyt penkiltä maahan, varsinkaan pienempiään. Kerhossa oli asia näiden poikien kesken käsitelty, puhuttelut pidetty ja anteeksi pyydetty mutta silti jostain syystä jäi fiilis, että asiaa taas vähäteltiin. Ja jos en väärin käsittänyt, niin tälle toisen pojan äidille ei edes asiasta kerrottu.

Onneksi jäljet kasvoissa ei olleet niin pahat kun pelkäsin (kuvissa näyttää vielä lievemmiltä), eikä kipuja tunnu olevan. Ja tiedän, pojat on poikia, lapsille sattuu kaikenlaista touhutessa, tekevälle sattuu jne MUTTA SILTI. Kyllä se vähän vihlaisee kun poika kertoo tapahtuneesta ja sanoo "mä sanoin sille, ettei saa töniä, mä sanoin sille kaks kertaa ettei muita saa töniä".