Niin raivostuttava mutta rakas

Yksi ehdoton kesän lähestymisen merkki on kun Lintsi avaa porttinsa ja eilenhän tämä suuri päivä taas oli. Meidän perhe kävi viikonloppuna molempina päivinä hupeilemassa Lintsillä ja mieli tekisi jo sanoa, että taitaa tämän kesän annos olla nyt täysi, mutta kun johan meillä on sovittuna treffejä Lintsille, niin ei sitten mitään.

Vielä kelpasi pojalle nuo ilmaiset laitteet mitä Lintsillä pienille löytyy ja poika onneksi ymmärtää, että jos ne ei kiinnosta niin sitten ei enää mennä Lintsille samalla tavalla, sillä en näe kauheasti järkeä ostaa tuon ikäiselle ja kokoiselle vielä ranneketta kun ei kokonsa puolesta kuitenkaan kauhean moneen muuhun laitteeseen pääse, varsinkaan yksin.

Mun eväät meni parempiin suihin

Pojalla on nyt sellainen vaihe käynnissä (tai ollut jo jonkun aikaa), että on kauhea esiintyminen päällä kun mennään julkisilla paikoilla missä on muita ihmisiä. Aivan älytöntä hyppimistä, uhoamista ja säheltämistä, eikä mikään sanominen tunnu menevän perille asti. Toinen on se, että kun keskenään puhutaan ja sovitaan jostain asioista, että vaikka ei saa juosta, niin sopimukset kyllä unohtuu melko hätäseen kun päästään sinne muiden ihmisten sekaan. Voin kertoa, että on todella raivostuttavaa. Toinen saattaa autossa ihan enkelin tavoin luvata ja vannoa, että käyttäytyy kunnolla ja tottelee mutta kun autosta pääsee ulos, niin jo on toinen ääni kellossa. Ja juuri tästä syystä meidän sunnuntain käynti Lintsillä jäi hieman suunniteltua lyhkäsemmäksi, oli sen verran älytöntä uhoamista ja isottelua. En tosin ihan vaan tajua, että jos kerran Lintsille pääsee ja vielä kaverin kanssa, niin miksi pitää kaikki pilata hölmöllä käytöksellä ja isottelemalla. En tosiaa tajua. Ei taida olla helppoa olla pieni uhmaikäinen. Mutta eipä sen äitinäkään aina helppoa ole, voin kertoa.