Perjantaina käytiin illalla Korkeasaaressa Kissojen yössä, eikä jostain syystä sekään jaksanut oikein innostaa, vaikka olinkin sitä odottanut jo hetken. Päästiin kuitenkin seuraamaan ihan ikkunan vierestä kun leijonan pennut saalistivat ja leikkivät, mikä oli todella hauskaa seurattavaa. Aivan ihania. Eläimet oli muutenkin aika hyvin virkeinä ja liikkeellä, mutta kun väkeä oli Korkeasaaressa ihan älyttömästi niin liikkuminen siellä massoissa ei ollut kovin mieluisaa. Oon silti tyytyväinen, että vaikka ei nyt kauhean kauaa jaksettu tuolla olla, että kuitenkin käytiin.
Poika on ollu nyt vajaan viikon verran vähän kipeän oloinen, nenä vuotaa ja välillä yskittää aika paljonkin, mutta silti kunnolla ei nyt mikään puhkea. Toisinaan vaikuttaa, että nyt se flunssa puhkeaa mutta hetken päästä taas ei mitään ja meno jatkuu täydellä vauhdilla. Oltiin viime viikolla alkuviikosta kaverisynttäreillä missä lähes kaikki oli flunssassa ja seuraavana päivänä alkoi meilläkin pojan nenä vuotamaan ja yskää. Vaikka näin syksyllä flunssaa voi olla melko mahdoton vältellä niin silti ärsyttää todella paljon. Jos olisin tiennyt etukäteen muiden räkätaudista niin olisi bileet meiltä jääny kyllä väliin. Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitetään puhkeaako flunssa vai selvitäänkö säikähdyksellä. Mutta pojan käytöksestä kyllä huomaa, että olo ei ihan paras ole, tosi äkäinen ja itkuherkkä. Pojan mieli ailahtelee pahemmin kuin äidillään ja se myös hieman latisti viikonloppuna tunnelmaa useaan kertaan. Ja jostain syystä äiti on aina se paha.
Lauantaina pyörähdettiin Kaaressa karnevaaleilla, kun ajateltiin että saadaan yhdistettyä kauppareissu ja pojalle jotain kivaa piristämään. Oli kasvomaalausta, ilmapalloja, hai-maskottia, vähän uusia vaatteita, lelukaupassa käyntiä ja sitten kunnon itkupotkuraivareita. Ja tietysti äidille. Voin kertoa, poskessa ollut haamu oli hyvin erinäköinen kotiinlähtiessä. Ja sekin oli äidin vika, tietysti.
 |
| Onneks joku sentään osaa ottaa rennosti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti