Kitinää kerhotädistä

Oon tässä syksyn aikana jo muutaman kerran kitissyt pojan nykyisestä kerhosta ja lähinnä siitä uudesta kerhotädistä, ja nyt olisi taas vähän niinkuin sen aika. Poika ei mikään kovin taitava ole salaisuuksien pitämisessä, joten kerhossa askarrellut isänpäiväkortit ei pysyny kauaa salassa. Isänpäivää edeltävällä viikolla oma kerhotäti oli sairaslomalla ja sijaisella ei ollut mitään tietoa juuri tämän ryhmän korteista, joten kortit jäi kerhoon jumiin isänpäivän yli. Sekään ei niin haitannut kun kuitenkin tiedettiin, että sieltä olisi vielä tulossa pojan itsetekemä kortti isille. Maanantaina yllätys oli jos jonkunlainen, kun poikaa viedessä kerhotäti lykkäsi tämän kortin käteeni. Itse olin kuvitellut, että kortit annetaan sitten iltapäivällä lapsia haettaessa, että lapset saa itse antaa korttinsa.

Korttihan on itsessäänaika herttainen. Mutta. Isänpäivää edeltävällä viikolla käytiin Ikeassa ja siellä leikkipaikalla myös askarreltiin. Siellä vajaassa tunnissa oli saatu aikaiseksi nämä tyylikkäät kravaatit isille, kun kerhossa oli pari viikkoa käytetty näiden korttien tekoon. Ottaen huomioon, että kerhon kortissa ei myöskään lukenut mitään ja nuo liimatut palat oli lapsille jo valmiiksi leikattuja. Onko liian rumasti sanottu, jos sanon, että vaikuttaa vähän siltä kun kerhossa mentäisiin tässä vähän siitä mistä aita on matalin. Satuin vielä kuulemaan, että vanhan kerhotädin ryhmällä oli myös isänpäiväkahvit kerhossa. Sanoisinko, että hassua.

Mutta jostain syystä en vaan saa suutani auki tuolla kerhossa tuolle kerhotädille näistä ja monista muista asioista. Melko ärsyttävää.