tiistai 24. helmikuuta 2015

Eikö ilmaista tarvitse arvostaa?

Hiihtoloman neljäntenä päivänä eli viime viikon torstaina pidettiin vähän rennompi päivä ja käytiin leffassa. Malmitalolla esitettiin hiihtolomalla ilmasia leffoja pitkin viikkoa ja tästä on ennenkin kuultu puhuttavan mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Nyt huomasin, että siellä näytetään Frozen ja kun poika väitti, ettei tuota leffaa muista, vaikka se on kyllä katsottu ja viimeksi Disney On Ice:ssa sen tarinaa käyty läpi, niin päätettiin mennä katsomaan ja kokeilemaan millainen tuo Malmitalon leffateatteri on.


Vaikka olihan tasoero Finnkinon leffoihin ja leffateattereihin verrattuna aika hurja mutta kun tapahtuma kerran ilmainen oli niin ei pidä valittaa. Tosin muuten jäi vähän sellainen fiilis, ettei tuollaista ilmaista tapahtumaa tarvitse kunnioittaa ollenkaan. Läpi leffan salista kuului supinaa ja höpötystä, puhelimet piippaili, penkkejä potkittiin, väki juoksenteli ulos salista läpi koko leffan ja valkokankaasta otettiin kuvia salamalla. Tässä nyt siis joitain asioita mainittuna. Kesken leffan myös säikähdin ihan kunnolla kun penkkien välistä luikahti yhtäkkiä pikkupoika läpi.

Vaikka yleisö koostui pääsääntöisesti lapsista ilman vanhempia mukanaan niin lapset olivat silti sen verran isoja, että kuuluisi jo tietää miten elokuvissa käyttäydytään. Ja vaikka tapahtumasta ei mitään tarvitse maksaa niin ei se tarkoita, että sillon heti voi käyttäytyä miten sattuu. Ja onhan se myös vähän haastavaa opettaa omalle pojalle niitä ihan peruskäytöstapoja leffassa, että pysytään paikallaan, ei häiritä muita eikä saa höpistä, kun muut käyttäytyvät juuri päinvastoin. Yksi asia mikä todellakin opittiin tästä kokemuksesta niin jatkossa ehdottomasti käydään Finnkinon leffateatterissa ja mielellään myös maksetaan niistä lipusta, siitä laadusta, mukavuudesta ja mukavasta elokuvahetkestä. Vaikka olihan se aika herttaista kuunneltavaa kun koko yleisö räjähti kikattamaan (!!) muutamaankin otteeseen.

Mutta leffan jälkeen jäätiinkin miettimään, että onko nykyään oikeasti niin, ettei ilmaista tarvitse ollenkaan arvostaa ja kunnioittaa? Silloin kun ei tarvitse maksaa mitään niin voiko käytöstavat unohtaa kokonaan?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Disney On Ice 2015

Käytiin tänäkin vuonna katsomassa Disney On Ice ja siitä tosiaan on tainnut muodostua meidän perheelle ihan tapa. Oltiin ekassa näytöksessä, torstaina ja olin ihan yllättynyt miten täynnä areena oli jo sillon. Törmättiin vielä ennen esityksen alkua tuttavaperheeseen siellä käytävällä, mikä oli oikein iloinen piristys.


Esitys oli taas tänäkin vuonna ihan loistava ja vaikka välillä tuntuu, että meidän perhestä itse olen se joka tuonne aina innokkaimmin haluaa niin kyllä koko perhe viihtyi ja tykkäsi. Tänä vuonna esitys ja varsinkin ne kaikki myynnissä olleet oheistuotteet oli ehkä enemmän suunnattu tytöille mutta silti meidän poika kyllä tykkäsi ja viihtyi. Vaikka tytöt onkin nykyään vähän noloja ja kaikki tyttöihin liittyvä. Myös ne laulut. Ja löytyi sieltä myös meidän pojalle miekka, Kaunotar ja hirviö -miekka.


Frozen oli tänä vuonna ehdottomasti se juttu, se kohokohta ja toinen puoliaika tuntui painottuvan tälle tarinalle. Hienosti tämä tarina myös kerrottiin, kuten ne kaikki muutkin (Pieni Merenneito, Tähkäpää ja Kaunotar & Hirviö), tietysti. Mutta ei epäilystäkään ketä koko yleisö oli odottanut jäälle, sillä koko areena tuntui hihkaisevan kun jäälle luisteli Olaf.


Disney On Ice oli jälleen siis ihana kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Vähän sitä fiilistä tosin pilaa ne kaikki niin ylihinnoitellut hinnat mutta siitä huolimatta näen meidät taas vuoden päästä tuolla yleisössä.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Perjantai-iltana korista

Perjantai-iltana olin ensimmäistä kertaa ikinä seuraamassa korista livenä ja pakko myöntää, että oli aika siistiä. Oltiin Kisiksellä seuraamassa Seagulls vs. Loimaan Biisonit, tupa oli täynnä ja fiilis ihan loistava. Oli positiivinen yllätys miten vauhdikasta peli oli, viihdyttävää seurattavaa ja se hyvä fiilis katsomossa.

Ennen peliä leikittiin kotona parturia ja kynin pojan hiukset taas vähän siistimmäksi

Poika sai itse valita lähteekö mukaan ja hän halusi tulla mukaan, kun on muutaman kerran telkkarista NBA:ta seurannut ja tykkäsi, että vois olla ihan kivaa seurattavaa. Mutta ei se sit kuitenkaan ollut ihan pojan laji. Ekan neljänneksen poika jaksoi vielä jotenkin seurata mutta sitten kaivettiin laukusta pojan tabletti ja toinen keskittyi loppuajan omiin peleihin. Tähän tosin vaikutti hyvin paljon meidän paikat. Meille myytiin liput A-katsomoon ja pyydettiin lähettämään vielä sähköpostia ja ilmoittamaan pyörätuolista, että Kisiksellä osataan varautua. Samalla ilmoitettiin, että pt:n mukana tulee avustaja ja lapsi. Kisiksellä ei nähtävästi mitään pt-paikkoja ole ja jahkailuiden jälkeen J otti paikan rappusten yläpäästä, poika istui rappusilla ja itse nojailin kaiteeseen. Sen ekan neljänneksen minkä poika jaksoi suurin piirtein seurata, istui hän siinä kaiteen päällä, koska rappusilta ei nähnyt kentälle kunnolla. Se mitä en tässä ihan täysin käsitä, niin miksi meille ei lippuja ostaessa sanottu, että pt-paikkoja ei ole, eikä avustaja ja lapsi saa istumapaikkoja, tai oltaisiin saatu mutta sitten ei olisi nähnyt yhtään mitään. Ymmärrän, että halli on vanha ja tilat rajallisia, eikä sille voi mitään mutta sillon kun lippuja myydään niin olisi vähintään kohtuullista ilmoittaa tällaisista pikku seikoista. Itseä ei niin se seisomapaikka haitannut, siitä näki ihan hyvin mutta kun lapselle on ostettu ihan normaalihintainen lippu niin on mielestäni kohtuutonta, ettei sillä saa sitten sitä paikkaa.


Kaikesta huolimatta puhuttiin, että korista voisi mennä uudestaankin seuraamaan paikan päälle, tosin kahdestaan. Ensi kerralla (jos sellainen siis tulee) osaa jo varautua tähän paikka-asiaankin eritavalla ja tietää vähän paremmin minne parkkeerata.


Go Seagulls! \o/

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Uunisaaressa piknikillä

Hiihtoloman kolmas päivä ja oli jo pakko ottaa vähän iisimmin. Eilinen tuntuu jaloissa aika hyvin (sali & luistelut) ja oon koko päivän yrittänyt muistuttaa itelleni, et "ei kipuu ei hyötyy". Nyt tosiaan tuntuu, et pitäis olla hyötyy, siinä uskossa mennään.

Pojan tanssitunnin aikana alkoi pilvet vähän katoamaan taivaalta ja niinpä käytiin kaupasta hakemassa pienet eväät ja ulos nauttimaan kauniista päivästä. Tosin mummi yllätti meidät tarjoamalla lounaan tanssitunnin jälkeen, joten eväät oli enää vaan muodollinen seikka piknikille mentäessä, ehkä se jälkiruoka.


Mentiin uudestaan Uunisaareen kallioille. Tänään ei tuuli käynyt ollenkaan niin pahasti, meri ei pärskinyt juuri yhtään ja aurinko ihan oikeasti hetkittäin lämmitti. Niin ihanan keväinen fiilis. Muutos maanantaista oli muutenkin suuri, rantahiekka oli jo niin pehmeää, että pyörätuolin renkaat alkoi uppoamaan ja kallioilta oli isoja paksuja jääpeitteitä sulaneet olemattomiin.


Poika nautti taas ihan täysin kun sai temmeltää rauhassa kalliolla, leikkiä jäljellä olevilla lumilla ja heitellä jääkokkareita mereen. Tosin ihan ei tuntunut ymmärtävän miten petollisia ne paksuilta näyttävän lumipenkat saattavat olla, välttämättä joka kohta ei kestäkään, eikä sinne ihan reunalle kannata mennä kurkkimaan.


Tuolla kallioilla olis voinu istua vaikka kuinka paljon kauemmin ja vähän harmittikin kun jouduttiin lähtemään ihan kun kesken päivän jo takasin kotiin, mutta oli pakko lähteä valmistautumaan illan uimakoulua varten. Oli mahtava päästä nauttimaan tästä kauniista päivästä tuonne meren äärelle, varsinkin kun nyt näyttää ettei näitä ihan heti ole tulossa lisää. Voi kun kevät tulisi jo!