Perus rantsupäivä

Maanantaina taas kerran se todettiin, että kun aamulla lähtee aikaisin liikkeelle niin sitä ehtii päivästä nauttia huomattavasti enemmän. Vaikka kyllä se aamun aikanen herätys silti ärsytti ja teki vaikeaa. Aamupäivästä ei vielä ihan aurinko paistanut, mutta suunnattiin silti viettämään aikaa Uunisaareen kallioille. Muutos aikaisempaan käyntiin oli huomattavan suuri, lumet ja jäät oli sulanu ja kallioilla oli jäljellä enää vain vesilätäköitä.

Samaan tahtiin kun taivas alkoi aueta ja aurinko lämmittää, alkoi saarelle väki lisääntyä. Alkuun meidän lisäksi ei montaa muuta ollut mutta myöhemmin alkoi kallioilla olla jo useampia auringonpalvojia ja ulkoilijoita.

Autossa olisi ollut pojalle kurahousut mukana mutta eipä ne siellä paljoa auttanut kun poikaa houkutti leikkiminen vedenrajassa ja rantahiekalla. No onneks ei sentään läpimäräksi mennyt ja poika pääsi nauttimaan ihan täysillä omista touhuistaan ja leikeistään, rannan hiekkaleikeistä, kallioilla kiipeilyistä ja vaeltamisesta ympäriinsä. Taas tälläkin kertaa poika totesi, että tämä oli kivempaa kun leikkipuisto minne ensi niin kovasti halusi

Pikkasen harmitti kun kello oli niin paljon, että piti lähteä viemään poikaa kerhoon. Kallioilla oli nimittäin aika mukavan lämmin kun tuuli ei osunut ja aurinko pääsi lämmittämään. Jos oikein nyt ymmärsin, niin silta Uunisaareen on vielä huhtikuun puoleen väliin asti paikoillaan, joten kuukauden ajan suurinpiirtein ehtii siellä vielä käydä. Suosittelen muillekin poikkeamaan jos vaan on mahdollista ja vähääkään kiinnostaa.

Aurinko houkutti niin paljon kun poika oli viety kerhoon, että salille menoa lykättiin hetkellä ja mentiin istumaan Cafe Pirittan terassille kaakaolle. Ihan parasta. <3