Äitienpäivä

Toisaalta oon sitä mieltä, että äitienpäivä, niinkun isänpäivä on vaan yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta onhan niitä nyt aina kiva vähän juhlistaa, saada huomiota ja antaa huomiota. Meillä äitienpäivä alkoi herkullisella aamiaisella, mihin poika tuli herättämään suukottaen ja kerrankin hellästi kuiskuttaen. Tosin olin jo hetken ehtinyt sitä ennen leikkiä nukkuvaa sängyssä ja salaa kuunnella poikien valmisteluita. Aamiaisella sain myös vihdoin avata pojan kerhossa askarteleman kortin, mikä oli kuin ihmeen kaupalla, ainakin melkein pysynyt salaisuutena siitä asti kun se alkuviikosta kotiutui kerhosta.

Päivällä lähettiin käymään pienellä happihyppelyllä ja treenaamaan pojan fillaritaitoja. Poika ei mikään kovin rohkea pyörän kanssa ole ja vähän väliä pitää muistuttaa polkemisesta. Pojalla on joku ihme tapa istua pyörän selässä ihan vinossa, mikä ei ainakaan helpota sitä etenemistä ja tasapainon hakemista. Kuitenkin kotimatkalla ison hiekkakentän tullessa kohdalle päätettiin kokeilla, nimittäin apupyörät pois. Oon aina kuvitellut, että nämä kertomukset siitä miten lapsi juuri äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä oppii jonkun uuden merkittävän asian, ovat pelkkää legendaa. Nyt sain kokea, ettei näin ole. Se pyöräily nimittäin lähti siitä sujumaan. En kertonut pojalle ollenkaan kun päästin pyörästä irti ja jo ekalla kerralla metrejä kertyi useampi, ennen kuin toinen huomasi menevänsä yksin ja sillon se epävarmuus iski ja pyörä nurin. Siinä reilun puolen tunnin aikana itsevarmuus ja taidot kehittyi niin, että hiekkakenttää mentiin jo vauhdilla sotkien päästä toiseen ja matkalla mutkitellen. Ihan mahtava lahja näin äitienpäivälle, ehdottomasti päivän kohokohta.

Alkuillasta mun vanhemmat tuli käymään ja syötiin yhdessä. Tärkein juttu ruokailussa kuitenki oli se jälkiruoka, nimittäin poikien tekemä kakku. Pojat leipoi edellisenä päivänä äitienpäiväkakun ja voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia pysyä poissa siitä touhusta tai olla antamatta edes pieniä vinkkejä, mutta toisaalta kerrankos sitä nyt saa itse katsoa lätkää kun talon miehet leipoo kakkua. Kelpaa. Ja oli muuten hyvää. Eikö ole kauniskin, niin hempeä.

Aamupalan, kakun ja kortin (itseasiassa kahden itsetehdynkortin) lisäksi sain vielä omilta vanhemmiltani ihana hempeän äitienpäiväruusun, sekä J oli käynyt hankkimassa pienen paketin. Nyt mun sydämellä on siivet <3