Home sweet home

Hello hello hello, pitkästä aikaa taas blogin ääressä. Reissusta kotiuduttiin lauantaina aamulla ja pakko myöntää, että oli aika onnistunut reissu. Aivan ihana. Kaks viikkoa mentiin reissussa aika vauhdilla aamusta iltaan ja nyt onkin ihan kiva olla takasin kotona lepäämässä. Itseasiassa olo on ollut aika vetämätön näinä päivinä kotiintulon jälkeen.

Ihan pelkästään ei kuitenkaan oo kotiin jääty makoilemaan, vaan tätä päivää lukuunottamatta on joka päivä liikuttu jonnekin. Tänään aamulla heräsin siihen kun poika huusi sängystä äitiä ja valitti vatsakipua. Poika oksensi sappinesteet pihalle, minkä jälkeen sai nukuttua vähän aikaa ja olo helpotti. Vähän outoa mutta pääasia, että helpotti. Vaikka poika vaikutti päivän mittaan jo parempivointiselta, niin ei silti viitsitty lähteä mihinkään, eikä tuo sateinen sää houkuttanut yhtään sen enempää. Kotipäivän aikana sain kun sainkin käytyä läpi kuvat reissulta, kaikkiaan vajaat 4000 kuvaa on nyt karsittu. Huh. Ja kahden viikon reissulta oli myös ihan riittävästi pyykkiä kotiintuotavana, joten jos ei muuta tekemistä kotona keksi niin pyykkiä voi nähtävästi pestä ihan taukoamatta, ja niin on siis myös tehty.

Muuten on lauantain jälkeen käyty niin mummin ja vaarin luona leikkimässä vesisotaa, tai siis poika ja vaari oli vesisotaa, me muut juotiin kahvia . Lauantai-iltana käytiin myös pienten päikkäreiden jälkeen Munkan rantsussa, että poika pääsi vähän viilentymään iltauinnilla. Meillä kun on sisällä helteiden jäljiltä ihan hurjan kuuma. Ja itseasiassa vaikka ilmat onkin nyt jo viilentynyt niin meillä on silti sisällä vielä ihan hellelukemat, ei kiva. Käytiin myös Haltialassa vähän leikkipaikalla leikkimässä ja iltakahveilla, sekä eilen oltiin iltapäivä leikkimässä Oittaan Angry Birds-puistossa. Vaikka reissussa käytiinkin leikkipaikoilla jonkun verran ja poika sai leikkiä, niin kyllä se tuntuu olevan ihan eriasia kun pääsee täällä kotimaassa leikkipaikalle ja löytyy yhteinen kieli muiden lasten kanssa, että pääsee höpisemään ja saa ihan kunnolla leikit yhdessä pystyyn. Poikahan valittikin reissun lopulla vähän koti-ikävää ja odotti kotiinpääsyä, että pääsee höpisemään muillekin kun vanhemmille niin että hänet ymmärretään. Voi siis vaan arvata miten vaikeaa tuollainen pari viikkoinen reissu on tuollaiselle moottorisuulle, kun oikein kukaan muu kuin omat vanhemmat ei ymmärrä. Ja pakko sanoa, että ihan koko ajan ei myöskään vanhemmat jaksanut kuunnella sitä taukoamatonta höpötystä. Pojalla tosiaan on paljon asiaa, niinkun hän on sen itsekin todennut.

 Kivaa heinäkuuta kaikille! <3