Ilman innoittamana päätettiin päivällä lähteä leffaan. Käytiin iltapäivän näytöksessä katsomassa Kätyrit, eikä muuten oltu ainoita leffassa. Oli ihan super hauska kun jo mainoksissa lähes koko leffasali repesi täyteen lasten kikatukseen, ihan huippua ja sama toistui vielä leffan aikana jonkusen kerran. Oli siis hyvä leffa.
Muutenkin tällä viikolla on riittänyt kaikennäköistä. Alkuviikosta J:n jalka alkoi antamaan merkkejä, ettei kaikki ole ihan täysin kunnossa kun kenkä ei meinannut mahtua toiseen jalkaan ollenkaan. Seuraavana päivänä väri alkoi vaan tummenemaan, eikä turvotus helpottanut. Mietittiin, että jos varvas on murtunut niin eihän sille mitään voi mutta kun J kuitenkin soitti terveyskeskukseen niin sieltä suositeltiin silti näyttäytymistä. Aurinko kuitenkin lämmitti sen verran kivasti, että salin jälkeen päädyttiin kuitenkin ensin rantsuilemaan muutamaksi hetkeksi. Tänä kesänä on otettava kaikki ilo irti heti jos on vähänkin lämmin ja aurinkoista.
Illalla mentiin koko perheen voimin käymään päivystyksessä, ajatuksena, että ehditään vielä vaikka jätskille ilta-auringossa. Oltiin seiskan jälkeen päivystyksessä ja jo heti yhentoista jälkeen päästiin kotiin, kunhan J:n jalka oli ensin kuvattu ja laitettu pakettiin. Siellä ei ollut varvas murtunut, vaan jalkapöydästä löytyi murtuma ja nyt siis neljä viikkoa jalka paketissa. Ei uintia, ei saunaa. Onneksi ehdittiin just aikasemmin sopia, että lähdetään kohta mökille vajaaksi viikoksi, siellähän ei käytännössä voi peseytyä kuin saunassa tai järvessä. No, katotaan mitä keksitään ja mitä nyt sitten tehdään. Parasta tässä kuitenkin on, ettei jalassa ole minkäänlaisia kipuja, eikä sieltä hohka kipua mutta outoa on se, ettei ole mitään käsitystä missä jalka on päässyt murtumaan. Täysi mysteeri.
Pojan osalta tämä tk-päivystys oli ihka ensimmäinen kokemus ja täytyy kehua, että yllättävän hyvin meni, hermo ei mennyt kenelläkään kertaakaan. Pojalla oli mukana se tän hetken pyhin, eli Lego-lehti, mitä luettiin hyvin tarkkaan. Jossain vaiheessa tosin yritin vaientaa tätä meidän höpöttäjää a.k.a moottoriturpaa tikkarilla mutta eihän se tehonnut, tikkari meinasi unohtua kun tekstiä tuli niin paljon. Kun Lego-lehti vaihdettiin puhelimeen ja peleihin niin sitten tuli myös hetkittäisiä hiljaisia hetkiä. No, ainakin muilla odottajilla oli siinä aulassa seurattavaa ja kuunneltavaa. Mutta noin neljän tunnin odottelu meni siis täysin ilman mitään kiukutteluja ja kohtauksia. Elämän ja arjen pieniä suuria iloisia asioita. Ja tällä hetkellä meillä siis poika on antibioottikuurilla pari viikkoa, isi toinen jalka paketissa neljä viikkoa ja ite popsin kaksinkäsin särkylääkkeitä kipeään selkään, eli ihan tervettä porukkaa!
Positiivista viikonloppua kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti