Saatiin tässä jokunen aika sitten vanhempien koira hoitoon iltapäiväksi, sopivasti kun poika oli kerhossa. Päätettiin lähteä aurinkoisen päivän innoittamina koiran kanssa Haltialaan, kaupunkilaiskoiralle näyttämään vähän maatilaneläimiä ja rauhaa. Lampaat ja lehmät olikin blondille ihan uusia juttuja ja vähän ehkä pelotti ja näille eläimille piti vikistä. Pyörätuolin kanssa ei kunnon metsäreitille ja pitkospuille voitu lähteä mutta silti oli ihanaa haukata happea siellä metsän ja peltojen keskellä, missä ei tungosta ollut.
J:n kanssa puhuttiin, että olisihan se oma koira kiva, niin ulkoilusta tulisi ihan säännöllinen tapa, pakostakin. Nyt mentiin koiran kanssa parissa tunnissa viitisen kilsaa, huomattavasti hyödyllisempää ajankäyttöä siis kun mitä meillä välillä on. Vaikka illalla kyllä mietittiin kotona sohvalla kölliessä, että kissan kanssa ei tarvitse turhia stressata ja aina on hyvä hetki pienelle levolle tai päikkäreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti