Meidän joulu

Tänä vuonna joulu jotenkin tuli yllättäen, ihan liian nopeasti ja se myös meni melko nopeasti. En tiedä olenko koskaan valmistautunut jouluun näin huonosti. Mikä mua vaivaa?

Viime vuonna joulun jälkeen kirjoitin, että en järjestä enää jatkossa joulupuuroa sukulaisille jouluaattona. Ja oikeasti, en edes muistanut tätä ennen kun useammalta taholta sain tästä kuulla ja kun blogista asian vielä tarkistin, ja heti sen jälkeen pyörsin tämän viime vuotisen päätöksen. Olipa tyhmä päätös. No, tavoille uskollisesti järjestelyt jäi taas viime tippaan ja siihen viimeiseen iltaan ja yöhön. Meillä kun oli vielä aatonaattona pojan uimakoulu illalla, niin se toi mukavasti lisää kiirettä iltaan.

Tontut viihtyi tänä jouluna kesäkukkien joukossa.
Ihan hurjaa, kesäkukat kukkii vielä jouluaattona parvekkeella!

Jouluaatto alkoi meillä siis riisipuuron keitolla ja poika sai hoitaa vielä joulukoristeluita. Niinkuin tämä joulupuuro sukulaisille alkaa olemaan jo yksi jouluperinne, on myös se, että aamulla televisiosta seurataan puuhasteluiden ohessa Joulupukin Kuumaa linjaa ja sen jälkeen katsotaan joulurauhan julistus. Joulupuuroilu meni todella vauhdilla ja mukavaa oli. Illalla mentiin odottamaan joulupukkia mummin ja vaarin luokse, sekä istumaan joulupöytään. Poika odotti joulupukkia todella kovasti ja vaari sai onneksi järjestettyä siinä päivän aikana meille tutun pukin käymään. Poika vielä testasi pukin aitouden partaa kokeilemalla, koska tietää, että liikkeellä voi olla myös huijaripukkeja. Vaikka pukki todettiin aidoksi, niin poika totesi silti, että tämä oli eri pukki kenet viime vuonna näki ja ketä on tänä vuonna aikaisemmin nähnyt.

Prinsessa sai joulupukilta uuden kaulapannan <3

Joulupäivässä ehkä parasta on se kun saa nukkua pitkään ja saa nukkua univelat pois, mitä edellisten iltojen venyneet jouluvalmistelut on aiheuttaneet. Joulupäivälle ei muuta suunniteltua ohjelmaa ollut, paitsi meille J:n kanssa Cantores Minoresin Perinteinen joulukonsertti Tuomiokirkossa. Tästä voisi ehdottomasti tehdä yhden jouluperinteen lisää, konsertti on niin kaunista ja rauhoittavaa kuunneltavaa. Järjestelyt ei tänä vuonna ollut Tuomiokirkossa ihan niin hyvin onnistuneet kun viime vuonna, mutta en nyt jaksa tästä mielenipahoittamisesta tänne valittaa, laitan palautteen suoraan järjestäjälle ja katsotaan sitten palaanko asiaan uudestaan. Toisaalta konsertissa oli hieno tänä vuonna seurata useita pieniä lapsia, ketkä jaksoivat konsertin todella kauniisti istua hiljaa paikallaan, mikä voisi meidän pojalle olla nimittäin mahdoton tehtävä, kun taas hieman ärsytti miten toisille aikuisille oli mahdoton olla supisematta konsertin aikana. Se supinan ääni on muuten todella ärsyttävää kuunneltavaa.

Joulupäivän iltana löytyi myös aikaa käydä haustausmailla viemässä kynttilät, niin ukille, serkulle kuin muutamien ystävien haudoille. Se näky joulunaikaan haustausmailla on todella kaunis kun haudoille on käyty sytyttämässä niin paljon kynttilöitä. Vielä kun tuohon joulupäivälle osui taivaalle täysikuu, niin näky haustausmaalla oli välillä todella taianomaista ja välillä todella pelottavaa.

Tapaninpäivän kaunis aurinkoinen ilma pakotti jo lähtemään ulos raittiiseen ilmaan ja kuin lähes vahingossa sain idean lähteä luistelemaan Jääpuistoon. Idea osoittautui vielä todella hyväksi, koko perhe innostui siitä, saatiin myös mummi houkuteltua mukaan ja saman idean oli saanut myös todella monet muut mutta onneksi sekaan mahtui hyvin. Olo luistimilla oli taas alkuun melko haparoivaa ja poikakin muistutti alkuun lähinnä pientä haparoivaa bambia. Vaikkakin todella suloista sellaista ja niin se lähti todella nopeasti taas sujumaan. Pari tuntia jaksettiin yhteensä luistella ja välillä pidettiin taukoa grillimakkarat syöden, kun jäältä piti poistua huollon ajaksi ja välillä käytiin vähän kaakaolla lämmittelemässä. Oli tosi kiva iltapäivä luistelemassa ja jotenkin illan vielä kruunasi kun taivaalta alkoi hiljalleen satamaan lunta. Ihanaa.