Pojan syksyn odotetuin ilta

Pojan osalta syksyn ehdottomasti odotetuin juttu oli Monster Jam. Samantien kun mainokset ilmestyi katukuvaan alkoi se vouhotus ja kinuaminen, sekä edellisen kerran muistelu. Eikä poika ollut ainoa joka halusi päästä Monster Jamiin, kaikki haluttiin. Mehän käytiin J:n kanssa katsomassa Monster Jamia kahdestaan jo ennen poikaa. Niin siistiä. Nyt ei tosin kerrottu pojalle Monster Jamiin menosta ennen kun just hetki ennen lähtöä, jottei innostus päässyt karkaamaan ihan täysin käsistä.

Oltiin lauantai-iltana katsomassa Monster Jamia ja olin aika yllättynyt miten tyhjää katsomoissa oli, olin kuvitellut, että tuolloin voisi olla aika täyttäkin. Vähän se väen vähyys myös tuli esiin siinä fiiliksessä mutta eipä se silti iltaa pilannut tai se ihmeemmin latistanut. Oli nimittäin tosi kiva ilta ja siistiä olla taas pitkästä aikaa seuraamassa Monster Jamia. Toivottavasti tulevat taas pian takasin. J:n kanssa puhuttiin myös, että olisi kiva päästä seuraamaan Monster Jamia Jenkeissä tai jossain muualla Euroopassa, missä esiintyvät isommalla areenalla. Toivottavasti vielä joskus.

Yksi illan iso juttu oli kun juontaja tuli nopeasti haastettelemaan poikia, tai lähinnä kyllä poikaa. Tosin haastattelija ei ehkä ajatellut ihan loppuun asti kun lyhyellä varoitusajalla tuli hihkaisemaan enemmänkin J:lle, että kysyn kohta muutaman kysymyksen ja sitten esitti kysymyksen pojalle, jolla oli peltorit päässä. Poika oli ihan hämillään kamerasta ja naaman eteen tuodusta mikistä, sekä siitä kun oma naama näkyi isona screeniltä, eikä kuullut peltoreiden läpi mitään ettei siis saanut sanaa suustansa. Vaikka haastattelu ei kestänyt kauhean kauaa niin voin kyllä sanoa, että ne sekunnit tuntui kuluvan niin hitaasti ja se kamera tuntui olevan siinä meidän edessä iäisyyden. Aika hurjaa. Poika myöhemmin sanoi, että oli tosi noloa, vaikka lohdutettiin että ihan hyvin meni ja etteihän hän voinut kuulosuojaimien läpi kuulla. Kun varoitus haastattelusta olis tullut edes vähän aikaisemmin ja kerrottu, että enemmänkin pojalta tullaan kysymään, eikä isältä niin oltaisiin voitu ottaa peltorit toisen korvilta hetkeksi pois.

Oli muuten onni, että muistettiin ottaa pojalle peltorit kotoota mukaan, sillä se ääni mikä autoista lähti oli ihan järjetön. Areenalla oli toki kuulosuojaimia jaossa mutta me jotenkin J:n kanssa missattiin ne ja alkuun tuntui, että tärykalvot räjähtää siitä äänestä mutta selvittiin kuitenkin ilman kuulovaurioita ja onneksi autoja ei samalla tavalla revitelty enää ekan kierroksen jälkeen, jolloin äänet olivat kaikkein hurjimmat. Illan lopullinen kruunu oli vielä kun meidän hissi lähti yllättäen väärään suuntaan ja ovien auetessa edessä oli ne kaikki Monster Jam kuskit ja poika ehti saada nopeat vilkutukset ja heipat kaikilta kuskeilta. Niitä pieniä isoja asioita.