Ekaa kertaa päästiin kunnolla Sunrise Avenuen keikalle, aikaisemmin kun on bändiä nähty muutaman kerran vain muutamien biisien verran mm. Helsinki-päivän konsertissa. Nyt tosin ei ollut mikään ihan perinteinen jäähallikeikka, kun mukana oli Wonderland-orkesteri.
Keikka oli upea, bändi oli upea, orkesteri upea ja sanomattakin selvää, että Samu oli upea. Biisejä oltiin sovitettu jonkun verran uusiksi orkesterin takia ja vaikka uudet sovitukset oli loistavaa työtä niin silti kaipasin ehkä hieman enemmän sitä menoa, itellä olis ollu ehkä vähän enemmän sellanen pomppu-fiilis, kun mitä nämä orkesteriversiot antoi irti. Mutta ei silti, ei saa käsittää väärin, keikka oli upea. Vähän tosin kävi kateeksi sieltä sivukatsomosta sinne permannolle, missä oli loistava fiilis läpi koko keikan, kun meillä taas oli melko hiljaista ja rauhallista läpi keikan. Tästä aiheesta olisi helppo jatkaa pidempääkin mutta tyydyn nyt vain ihmettelemään ääneen, että miksi ihmeessä ihmiset tulevat keikalla räpläämään kännykkäänsä koko keikan ajaksi? Ei vaan voi ymmärtää.
Puhuttiin J:n kanssa jo keikalle mentäessä, että kun ei oikein tiedä mitä keikalta odottaa niin olo on vähän jännittynyt, vaikka toisaalta se on ihan sama mitä Samu laulaa, se kuulostaa silti hyvälle ja sitä kuuntelee mielellään. Ja se tosiaan piti paikkansa, Samun ääni on ihan mieletön ja kaikki tuntuu kuulostavan hyvälle. Eikä siinä myöskään silmiin satu, varsinkin ne hiukset.
Sunnuntaina nautittiin lapsivapaastapäivästä hyvin rennosti. Ensin pitkät yöunet, käytiin ulkona syömässä, vähän irtareita ja poppareita ja leffaan. Aika luksusta. Käytiin katsomassa se kotimainen Äkkilähtö. Mainosten perusteella en ollut ihan täysin vakuuttunut leffasta mutta leffa oli hyvä, tykkäsin paljon. On ihanaa kun kotimaiset leffat on nykyään niin hyviä, niitä on tosi kiva katsoa.
Lapsivapaat on ihan luksusta, mutta onhan se kuitenkin ihan parasta kun koko perhe on kasassa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti