Lapsi harrastaa: Koripallo

Viime kesän lopulla näin paikallislehdessä mainoksen, että ihan tässä meidän lähellä järjestetään koristreenejä, mihin saa kuukaudeksi mennä testaamaan ilmaiseksi. Poika innostui lähteä testaamaan. Kokemus ennen ekoja treenejä koriksesta oli pojalla ihan olematon, joten todella avoimin mielin lähdettiin.

Treeneissä oli kivaa ja vaikka se pallonkäsittely ei ihan helppoa ollutkaan niin poika viihtyi ja halusi jatkaa. Treenit oli tunnin mittaisia ja se ero siihen 45min treeneihin oli kyllä huomattava. Koristreeneissä tehtiin luonnollisesti muutakin kun pelkkää pallon kanssa treenaamista, siellä juostiin, leikittiin, pidettiin temppurataa ja harjoiteltiin monenelaisia muitakin juttuja. Ite tykkäsin erityisesti yhdestä juoksutreenistä, missä lasten juoksuradat meni ristiin ja piti juosta silti törmäämättä keneenkään. Ei ollut muuten helppoa.

Poika kävi syksyn säännöllisesti koristreeneissä mutta syksyn mittaan huomasi miten into ja kiinnostus lopahti. Joulutauolla poika sitten rohkaistui sanomaan, ettei halua enää jatkaa ja niinpä lopetettiin koris siihen. Olihan se ihan ymmärrettävääkin, sillä poika kuului ryhmän nuorimpiin ja pienempiin, kenellä ei ollut aikaisempaa kokemusta koriksesta. Jotenkin vähän hölmösti odotettiin, että kaikki muutkin lapset olisi nyt ekaa kertaa harjoittelemassa koripalloa, kun pitkin syksyä selvisi, että lähes kaikki oli käynyt noilla ilmaisilla kursseilla jo ennestään. Siinä kun muut viskeli koreja ja pompotteli palloa juostessa, niin meidän poika harjoitteli pomputtamista ja heittämisen oikeaa asentoa. Ei ihan reilua.

Puolen vuoden aikana poika ehti kuitenkin oppia melko hurjasti koripallosta ja pallonkäsittelystä, varsinkin siihen lähtötilanteeseen nähden, mikä oli tosi iso juttu. Into koripalloon ei myöskään ole ihan täysin vielä kuihtunut ja poika tykkää käydä vieläkin heittelemässä koreja. Ja joka kerta onnistuneesta korista se riemu on aivan rajaton.