Boom Kah ja Että mitähän v*ttua?

Heip taas pitkästä aikaan! Palataan samantien ajassa taaksepäin ja kesän alkupuolelle Helsinki-päivään. Helsinki-päivälle Stadissa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa joka puolella kaupunkia ja jos haluaisi ehtiä niistä useampia näkemään ja kokemaan, niin päivän saisi aikatauluttaa aika tiukasti. Itse kyllä katselin useampaakin juttua ja jätettiin niitä ajatuksia ja mahdollisuuksia roikkumaan vähän niinkun varasuunnitelmaksi, sillä meille Helsinki-päivän juttu oli kuitenkin se Kaisaniemen konsertti. Tänä vuonna tuonne Radio Aallon Helsinki-päivän konserttiin oltiin taas saatu iso nippu kovia artisteja ja olihan ne päästävä näkemään. Mutta tänä vuonna me tehtiin se poikkeus, että lähdettiin konserttiin koko perheen voimin eli poika mukaan. 

Päivä startattiin meidän osalta Kallion paloasemalta, missä oli avoimet ovet. Se oli jo kova juttu ja sinne olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin. Toivottavasti näitä avoimia ovia tulisi paloasemalle useamminkin, että pääsisi uudestaan tutustumaan niihin kaikkiin jänniin juttuihin mitä siellä oli. Vaikka siisteintä ehkä kuitenkin oli se paloletkulla veden ruiskuttaminen. Se oli selkeästi ihan törkeän jännää mutta myös niin mielettömän kivaa, sen näki jo pelkästään pojan ilmeistä.

Mentiin Kaisaniemeen heti puol kolmen aikaan kun konsertti alkoi ja Robin starttasi päivän. Ihan ei alkua ehditty nähdä ja kuulla, kun etsittiin väentungoksessa sinne pyörätuoleille varatuille paikoille, sillä väkeä oli aivan järjetön määrä liikkeellä. Ehdittiin kuitenkin kuulla, nähdä, fiilistellä ja ehkä jopa vähän kirkua Robinia. Äiti ja poika tykkäsi, ja sehän riittää. 

Ajatus oli, että kuunnellaa Robinin jälkeen Anssi Kela ja JVG ja lähdetään käymän kaupungilla syömässä, sillä aikaa kun Maija Vilkkumaa ja J. Karjalainen esiintyy. Tosin se idea kuoli omaan mahdottomuuteensa, sillä liikkuminen pyörätuolin ja pienen lapsen kanssa olisi ollut turhan haastavaa siellä ihmismassassa ja päädyttiin jäämään koko päiväksi siihen alueelle. Onneksi meidän vieressä oli koju missä jaettiin ilmaiseksi pizzapaloja ja meillä oli reput selässä täynnä juotavaa ja jotain herkkuja joten ei tuo ollut huono ratkaisu ollenkaan.

Koko perhe laulettiin nätisti yhdessä Sannin tahdissa "Että mitähän vittua" ja perään fiilisteltiin ihan täysillä Juha Tapiota, joka nousi kaikkien suosioon. Juha Tapio oli livenä ihan mahtava. Oon tykännyt aina, että Juha Tapio on ihan jees mutta nyt kun livenä pääsi näkemään ja kokemaan, niin kaverihan on ihan mahtava. Huikea yllätys oli vielä kun lavalle Juha Tapion kanssa jossain vaiheessa ilmestyi Mike Monroe ja poika tökkäsi mua ja sanoi "Äiti, toi on se Mike Monroe, se on tuomarina siinä yhdessä ohjelmassa". Oli sandi yllätys, että poika Monroen tunnisti, sillä oltiin J:n kanssa ihan varmoja, ettei poika olisi Monroeta tunnistanut.

Illan kohokohta oli ehdottomasti Cheek. Nimittäin poika pääsi nyt ekaa kertaa näkemään Cheekin livenä, yhden suurimmista idoleistaan. Sen sijaan, että poika olisi hyppinyt ja tanssinut mukana, niin toinen kiipesi isänsä syliin istumaan ja tuijotti aivan haltioituneena vaan lavalle ja taputti muiden mukana. Voi toista, aivan ihana. Cheek oli hyvä mutta jos multa kysytään niin ei ehkä ihan niin hyvä kun on ennen ollut. Siinä kohtaa ilta ehkä räjähti jo käsiin kun Elastinen tuli Cheekin kanssa lavalle, pojan kaksi suurinta idolia lavalla yhtä aikaa. Vielä kun sinne olisi saanut Robinin ja Sami Hedbergin samaan aikaan niin en edes tiedä miten päin poika olisi sen jälkeen ollut. Nähtiin itseasiassa Hedberg ohimennen kaupungilla kun tuonne Kaisaniemeen käveltiin ja se oli pojalle jo iso juttu.

Oli kyllä ihan mahtava konsertti ja päivä. Ja mikä parasta, oli viettää se koko perheen kesken, ettei taas tarvinnut jättää poikaa jonnekin hoitoon, vaan voitiin nauttia ja fiilistellä koko perheen voimin. Ja taas poika näytti sen taistelipuolen itsestään, että vaikka päivä oli pitkä niin hienosti toinen jaksoi ilman turhia kiukutteluja, sillä kyllähän sellainen reilu seitsemän tunnin festarifiilistely jo vähän alkaa tuntumaan itse kenelläkin. Ja mitä muuten niihin konsertin järjestelyihin tulee, niin ei meillä ainakaan ollut mitään valittamista, vaikka niitä niin kovasti konsertin jälkeen arvosteltiin ja haukuttiin.