Kesän pieniä helmiä

Mä oon niin jo luovuttanut tän kesän suhteen, fiilikset on jo ihan täysin syksyssä. Ja niin on kyllä ilmakin tällä hetkellä, joten ei ihme. Kesällä ei kauheasti ehtinyt istumaan koneen ääressä mutta nyt kun ulkona sataa vettä ja on synkän harmaata, on taas hyvää aikaa ottaa kone syliin ja vaikka päivittää vähän blogia.

Kesään mahtui taas niin paljon kaikkea kivaa, ihan törkeän siistejä juttuja ja olis ihana käydä niitä kaikkia täällä yksitellen läpi mutta en aikonut kuitenkaan koko syksyä istua koneen ääressä, joten tässä nyt muutamia pieniä kesäisiä juttuja meidän kesältä.

Kesään kuuluu ehdottomasti Kauppatorilla käynti. Tänä kesänä ei montaa kertaa tullut käytyä Kauppatorilla mutta onneksi edes muutama. Aurinkoinen kesäpäivä, kauppatorin kuhina, se lempikahvila, yksi parhaista lihapiirakoista ikinä ja kuppi kahvia, ihan parasta. Kesällä sovittiin yhtenä päivänä treffit kauppatorille mummin ja vaarin kanssa, sovittiin että käydään lihapiirakoilla ja kahvilla. Aurinko lämmitti kivasti siinä kahvia hörppiessä, mihinkään ei ollut kiire, idea ilmoille ja sitten istuttiin jo valmiina lähtemään pariksi tunniksi merelle kiertämään Helsinkiä. Helsinkiä on kiva käydä katsomassa aina välillä mereltä päin, mutta ens kerralla täytyy jo vaihtaa laivaa ja reittiä, sillä tuo alkaa olemaan jo liian tuttu.

Kesällä käytiin pojan kanssa kolmesti kesäteatterissa ja kaksi niistä kerroista oli täällä Stadissa. Puotilan kesäteatterissa käytiin katsomassa Saapasjalkakissaa, mikä oli hyvin viihdyttävä ja hauska. Kesäteatteriin yhdistettiin vielä rantsuilua ja käytiin ekaa kertaa kokeilemassa Rastilan uimarantaa siinä melkein vieressä. Jos kesällä on rantsuiluun sopiva päivä niin silloinhan ei voi olla muuta kun hyvä päivä. Rastilan uimarantakin oli ihan jees mutta ei se suosikkeihin päässyt, eikä siellä itseasiassa enää uudestaan tullut käytyä.

Toinen kesäteatteri oli Tervesaaren kesäteatterissa esitetty (ja kai vieläkin esitettävä) Känkkäränkkä. Känkkäränkässä aihe itsessään oli ihan loistava ja esitys oli kivan vauhdikas ja lisäjuttu esityksessä oli ehdottomasti ne kaikki vauhdikkaat ja taitavat sirkustemput. Vaikka Känkkäränkkä oli pääpiirteittäin hauska ja siinä sai nauraa niin on myönnettävä, että sieltä löytyi myös kohtia mitkä aiheutti pienen piston rinnassa ja mitkä meni jopa vähän ihonalle. Poika tykkäsi esityksestä ja naureskeli esityksen jälkeen ihmetellen, että mikäköhön sitä känkkäränkkää oikein vaivasi kun niin kiukutteli. Niinpä, sitä on monesti kotonakin ihmetelty, ihan tuota samaa. Mutta jos vähänkin kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä vielä Tervasaareen esitystä katsomaan jos ilmat vaan sallii.

Näissä molemmissa kesäteattereissa oli kiva, että vaikka olivat selkeästi suunnattu nuorelle yleisölle, niin esitykset ei ollut aikuiselle tylsää seurattavaa, vaan myös aikuiset oli otettu huomioon. Molemmissa esityksissä, varsinkin Saapasjalkakissassa oli paljon pieniä juttuja, mitkä saattoi mennä täysin ohi pieniltä katsojilta mutta osui ja upposi hyvin aikuisiin katsojiin. Samoin molemmissa esityksissä tykkäsin miten hienot esitykset oli saatu aikaiseksi pienellä miehityksellä, Saapasjalkakissa esitettiin ihan vain kahden näyttelijän voimin ja Känkkäränkkää kolmen näyttelijän voimin.