J lähti uhkarohkealle linjalle ja tilasi cappuccinon. Oho. Itse päädyin suodatinkahviin ja olin ihan tyytyväinen tähän valintaan, vaikka ei se makuhermoja hivellyt. Dallaspulla oli tosin hyvää (ylläri!!).
Rauhallisen kahvihetken lisäksi päästiin pitkästä aikaa selaamaan päivänlehtiä ja tässä muutamia poimintoja. Toi "Mutsi"-sarjakuva kuvaa hyvin meidän perheen tapahtumia aina kerhoon lähtiessä. Tai itseasissa minne tahansa lähtiessä. Miksi se lähteminen on lapselle niin vaikeaa???
Muihin kuviin sen verran, että tässä samalla olen illan toisella korvalla kuunnellut, tuota "Äidit töihin" teemailtaa kakkoselta. Argh, raivostuttavaa. Itse olen todennut, että se on se ja sama kuinka päätät tehdä niin väärin se on kuitenkin jonkun mielestä. Jos jäät lapsen kanssa kotiin olet laiska, työtä välttävä lurjus ja jos menet töihin ja laitat lapsen hoitoon niin olet itsekäs ja vain omaa uraa ajatteleva. Tiedän, on rumaa kärjistää noin ja eihän sitä koskaan voi kaikkia miellyttää. Meidän perheen kohdalle tilanne on sinänsä auki, että mennään sen mukaan miltä tulevaisuus näyttää ja nyt näyttää siltä, että lapsi on kotona ja vanhemmat hoitaa kotona. Virikkeitä lapselle sitten hankitaan mm. kerholla ja harrastuksilla. Ja itselläni on tietysti se etu, että teen osa-aikaista työtä kokoajan, joten "en makaa kotona vain kotihoidontuella". Mutta kaikki on mahdollista tulevaisuudessa. Enkä koe ihan reiluksi laittaa meidän poikaa päiväkotiin ja viedä näin joltain toiselta lapselta paikkaa, kun meillä lapsi myös voi olla kotona. Kaikilla kun se ei ole mahdollista.
Jääkiekkoa en lähde kommentoimaan tänne. Mutta Ville <3
Oli muuten vähän nuija olo tänään lenkillä, kun kuuntelin Suomipopilta aamulypsyn uusintaa ja hihittelin yksinäni. Poika nukkui vaunuissa niin keksin laittaa napit korviin (ihan heti kotimatkalla jo!!) ja kuunnella radiota, josta juuri sopivasti tuli Suomipopilta aamulypsyn uusintaa ja sitten yksinäni hihttelin tuolla töistä kotiin paluu-liikenteen seassa. Siinä koki itsensä tosi fiksun oloiseksi kun tuolla naama punaisena työnsi rattaita eteenpäin ja tirskui napit korvilla. Mutta menipähän matka paljon nopeammin vaikka luulinkin kuukahtavani tuonne tien päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti