Kissojen yö

Melkein meinasi jäädä Kissojen yö tänä(kin) vuonna väliin mutta ei sitten kuitenkaan. Väsymys oli perjantaina iltasella jo melkoinen päivän salitreenin ja iltapäivän lenkin jäljiltä mutta silti puhuin J:n ympäri ja lähdettiin. Yllätys oli aika suuri, kun vielä kahdeksan jälkeen jono lipunmyyntiin oli ihan järjettömän pitkä. Jono kuitenkin veti hyvin ja reilussa vartissa oltiin jo menossa sillalla kohti Kissojen yötä.

Eläimiä ei illan aikana kauheasti nähty mutta ei se itseasiassa edes haitannut. Ne kaikki valot, se fiilis ja ihmisten paljous oli jo riittävästi. Oli kiva nähdä miten paljon väkeä pienistä lapsista vanhempiin aikuisiin oli tulleet paikalle.

Yksi illan kohokohta oli meille tiikeri, nimittäin se tiikerin karjunta mitä saatiin kuunnella vierestä. Oli aika huikea näky nähdä ja kuulla vierestä kun tiikeri avaa suunsa isoksi ja karjaisee kunnolla, huh. Toisaalta taas tiikeri vaikutti vähän levottomalta, eikä selkeästi ollut tyytyväinen siihen yleisön paljouteen ja hälinään että vähän teki toisen puolesta pahaa. Tai toisaalta, toivottavasti se oli vain tiikerin omaa showta katsojille, eikä mitään tyytymättömyyttä.

Kymmenen jälkeen esiintyi Redrama Karhulinnan luona ja sinne ajoitettiin myös mekin kahville ja kuuntelemaan. Iloinen yllätys oli L:n innostuminen livemusasta ja Redramasta, poika nimittäin tanssi ja taputti mukana ihan innoissaan.

Jotenkin se ilta venähti meillä sinne loppuun asti eli kahteentoista kun saarelta lähdettiin. Oli aika huikea fiilis kävellä pimeässä yössä pitkin Korkeasaaren katuja, vaikka suurin osa eläimistä jo nukkui.

Kannatti siis lähteä, oli upea ilta!

P.S. L ihmetteli päivällä kovasti miksei meidän kissa saa lähteä mukaan Korkeasaareen kun on kerran kissojen yö :D