Ns. kateissa mutta kuitenkin löydetty

Perjantaina tapahtui jotain, mistä olen vieläkin niin hämilläni etten tiedä oikein vieläkään mitä pitäisi tuntea. Tietysti näin jälkikäteen olen helpottunut, että kaikki päättyi hyvin mutta muuten on vieläkin aika sekavat fiilikset. Oltiin iltapäivällä käymässä Jumbossa ja ennen poislähtöä poikettiin vielä käymään H&M:llä katsomassa pojalle vaatteita, mitä oltiin hypistelty jo aikasemminkin. L pinkaisi lastenpuolelle heti kun päästiin kauppaan sisälle ja sovittiin, että poika pysyy siellä lastenpuolella kun me vilkaistaan nopeasti miestenpuoli läpi. Kovin montaa minuuttia ei siinä ehtinyt kulua, kun kuului koko kauppakeskuksen kattava kuulutus "4-vuotias L-poika odottaa äitiään kauppakeskuksen infopisteellä". Siis mitä?? J jäi jonottamaan kassalle kun lähdin hämilläni hakemaan poikaa infolta.

Vanhempi mies oli kuulemma löytänyt L:n H&M:n ovilta ja koska vanhempia ei ollut siitä löytynyt niin oli mies vienyt pojan infoon. Poika ei ollut itkenyt missään vaiheessa, ei vain ollut enää muistanut mihin äiti ja isi jäi. Kiva, että löytyi mies joka reagoi yksin olleeseen lapseen ja toimitti lapsen kuuluttamaan MUTTA. Poikaa on kielletty ehdottomasti lähtemästä vieraiden ihmisten matkaan, totaalinen kielto. Toinen juttu, niin miksi poikaa ei viety kaupan työntekijälle, joka olisi voinut kuuluttaa siellä kaupan sisällä missä lapsi (ja vanhemmat) oli ja voinut auttaa siellä vanhempien etsimisessä (poika oli kertonut mm. että isi on pyörätuolissa ja näin ollen melko helppo yleisesti tunnistaa ja erottaa). Nythän tämä mies vei lapsen pois vanhempien luota. Ja kyllä, yritän kokoajan muistaa että mies vain halusi auttaa "eksynyttä" poikaa. Vaikka poika on ennenkin "kadottanut" vanhemmat vastaavanlaisesti kaupassa, niin ei hän koskaan ole lähtenyt sieltä kaupasta pois vaan hän on käyttänyt ääntään ja huutanut "Äitiiiiiiiiiiiiii", sekä pysynyt niillä käytävillä missä on yhdessä liikuttu.

En tosiaan vieläkään tiedä mitä mieltä olisin tapahtuneesta, niin paljon ihmetyttää ja on vailla vastauksia. Ahdistavinta on, etten koskaan niitä vastauksia tule edes saamaan. Samaan aikaan olen todella vihainen ja häpeissäni mutta myös erittäin hämilläni ja helpottunut, että kaikki päättyi hyvin ja poika on kunnossa. Tämä pojan ns. pelastanut mies lähti siitä infopisteeltä samantien kun saavuin siihen, niin etten ehtinyt hänelle edes mitään sanoa tai kysyä. Todella outoa. Nyt sitten onkin melko mielenkiintoista nähdä, että säikäyttikö tämä yksi kerta pojan niin, että jatkossa muistaa pysyä siellä missä on sovittu vai tuliko tästä nyt jokin uusi "hauska juttu".

Tapahtuneen jälkeen olikin ihan hyvä viedä poika taas mummilaan yökylään ja ottaa pientä hajurakoa. Viikko on ollut kokonaisuutena jo melko haastava pojan kanssa ja nyt vielä tämä, niin pieni hengähdystauko teki ihan hyvää. Ja toisekseen meillä oli lippu AC Milan Glorie - HJK Legendat matsiin. Viime kerrasta kun on tullut käytyä katsomassa fudista paikanpäällä niin on jo ikuisuus, joten oli kivaa. Peli ei ollut ehkä se nopeatempoisin ja jännin mutta viihdyttävä. Oli kivaa.

Kotona oli pakko vielä ns. nollata päivän tapahtumia, mikä tarkoitti omalla kohdallani isoa säkkiä irtareita ja tuoppi ananaslimua. Voin kertoa, oli huono idea. Ihan järjettömän huono olo. Pöh. Ja sit ehti ikäväkin iskeä jo ennen nukkumaan menoa. Höh. Mut onneks nyt on taas poika kotona, eikä ikävästä tietoakaan.