Arki alkoi ahdistuksella

Tiedättekö, kun joku aivan turha asia alkaa ärsyttämään ja sitten alkaa ärsyttämään se, että se turha asia ärsyttää. Sanoisinko, että ärsyttävää.

Syyskuun myötä alkoi arki ja pojan kerho tänään. Aamu menikin hyvissä fiiliksissä ja poika ihan innoissaan valmistautui kerhoon lähtöön, jopa niin reippaasti, että oltiin kerholla jo vartti etuajassa. Poika heitti kerholiivin päälle ja juoksi kavereiden kanssa ulos leikkimään eli reippaasti alkoi tämä kerhovuosi. Sitten tuli uutinen, mikä hyydytti hymyn, nimittäin kerhotäti vaihtuu. Tällä viikolla uusi ja vanha kerhotäti ovat yhdessä lasten kanssa ja sitten tämä uusi ottaa lapset ja vanha kerhotäti aloittaa toisen ryhmän kanssa. Vaikka tässä uudessa kerhotädissä ei varmasti ole mitään vikaa ja hän varmasti on oikein pätevä ja lasten mieleen, mutta kun uutinen tuli ihan täysin yllättäen varoittamatta niin asenne uutta tätiä kohtaan ei se suotuisin nyt ole. Harmillista aloittaa uuden kerhotädin kanssa näin, että oma asenne ei ole suotuisin ja kovin avoin häntä kohtaan ja vieläpä ihan turhaan, mutta minkäs teet kun ärsyttää. Asenne varmaan olisi nyt ihan erilainen jos tästä olisi tiedetty etukäteen ja asiaa ehditty sulatella mutta kun nyt lähdettiin uuteen kerhovuoteen asenteella, että vanha ja tuttu kerhotäti jatkaa, kerhotäti kenen kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä, jutella ja käydä läpi pojan asioita ja kehitystä. Oli ihana ajatus päästä aloittamaan uusi kerhovuosi tutun ohjaajan kanssa, niin että kerhotäti tuntee pojan ja poika tuntee kerhotädinja heidän välillään on luottamus- ja ystävyyssuhde. Samoin meille vanhemmille vanha kerhotäti oli myös tuki ja turva pojan kasvatuksessa. Mutta nyt vedettiinkin matto jalkojen alta ja aloitetaan taas alusta puhtaalta pöydältä. Ahdistavaa

En oikeasti tiedä, miksi sitä pitää vastustaa muutosta niin kovasti, sillä eihän mikään nyt viittaa siihen, että asiat olisivat huonompaan menossa. Olisi vaan ollut niin paljon helpompi saada jatkaa vanhalla tavalla. Mutta mikä tärkeintä, ainakin näin ekan päivän jälkeen poika tykkäsi tästä uudesta kerhotädistä. Tosin lapsille ei pojan mukaan oltu kerhossa tänään vielä kerrottu, että heidän kerhotätinsä vaihtuu, eikä vanha tuttu kerhotäti tule enää ensi viikolla olemaan heidän kanssaan. No syksy näyttää miten tässä vielä käy ja edelleen pääasia, että poika tykkäsi uudesta kerhotädistä, joten ehkä äitikin vielä oppii tykkäämään.

Sillä aikaa kun poika oli kerhossa niin me mentiin parin kuukauden tauon jälkeen kuntosalille. Kesällä tilasin H&M:n alesta uudet salihousut ja tänään sain housut ekaa kertaa testiin. Tykkäsin, oikein toimivat. Vielä pitäis treenikengät ja uusi treenipaita hommata ja syksyn voikin keskittyä taas täysin treenaamiseen. Ja voin muuten kertoa, että se parin kuukauden tauko näkyi ja tuntui treenissä, huh, olipa tahmeeta. Saa nähdä miten kipeä sitä huomenna on, mutta ei se auta kun uudestaan taas vaan salille ja kunnon rääkki käyntiin. Ihanaa.