torstai 23. lokakuuta 2014

Kulttuurihoitoa rauhattomuuteen

Meillä kun ei poika suostunut keväällä neuvolassa jäädä tekemään niitä 4-vuotisneuvolan testejä, joten nyt käytiin uudella yrityksellä. Tällä kertaa menikin paremmalla menestyksellä ja poika meni reippaasti neuvolatädin huoneeseen ja samantien alkoi se taukoamaton höpötys. Noin tunti odoteltiin J:n kanssa jännityksellä käytävässä ennen kuin iloinen poika tuli hakemaan meitä huoneeseen. Testit oli kuulemma menneet huomattavasti nopeammin, mutta kun juttua oli riittänyt niin paljon, niin pääsi se kellokin vierähtämäään. Viimeksi keväällä poika ei oikein suostunut edes pituuden ja painon ottamiseen, mutta nyt oli kuulemma ihan itse ehdottanut näitä. Oli aika hurjaa huomata, että pituutta oli kesän aikana tullut pojalle viitisen senttiä lisää, eli en tosiaan vaan kuvittele, että ne pojan vaatteet on jääny pieniksi.


Yksi asia mikä nousi esille oli tuo pojan vilkas luonne ja rauhoittuminen. Saatiin neuvolasta vinkkiä, että pojan kanssa olisi hyvä harjoitella eri tavoilla ja erilaisissa tilanteissa, sekä paikoissa rauhoittumista, kotona kirjanlukemista, museoita, konsertteja jne. Tätä ollaankin jo tietoisesti sekä tiedostamatta harjoitettu ja yksi onnistunut kokemus oli kesältä käynti Kiasmassa.


Pojan kanssa on yritetty alusta asti liikkua ja mennä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa tapahtumissa, että poika oppii käyttäytymään erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa, välillä on tylsää ja sitä on opittava kestämään. Kiasmaan lähdettiin kesällä melko epäilevin fiiliksin mutta lopputulos oli todella positiivinen. Alkujaan ajatus Kiasmasta lähti, kun vähän leikiteltiin ajatuksella, että Pariisissa käytäisiin kiertämässä Louvressa ja Kiasma olisi nyt harjoituskierros. Vaikka Kiasma menikin hyvin, niin se Louvre silti jäi, ainakin toistaiseksi.


Yhdellä päivälle on tietysti aina vähän huono järjestää useampaa juttua ja tapahtumaa, mutta rohkeasti Kiasman jälkeen jatkettiin päivää vielä futismatsiin. Futismatsissa ei enää mielenkiinto jaksanut säilyä ja poika alkoi olemaan melko levoton, eikä malttanut oikein olla paikallaan. Mutta toisaalta kyllä ymmärrän täysin, sillä Suomi-futis on melko tylsää seurattavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti