Yllätysjuhlat 5v:lle

Viikonloppu juhlittiin kokonaan pojan synttäreitä. Poika on puhunut synttäreistään jo ikuisuuden ja suunnitellut niitä, joka viikko ollaan käyty läpi ketä kaikkia hän haluaa kutsua. Uhmaa ja kiukuttelua on kuitenkin on ollut niin paljon, että jossain vaiheessa alkoi oma hermo kiristyä jatkuvaan kiukutteluun ja isotteluun niin paljon, että sanoin ettei mitään synttäreitä tule jos ei käytös parane. Sitten meni hermo ja ne sanat vain karkasi suusta tänä vuonna ei synttärijuhlia tule. Poika nieli kyyneleet ja kertoi, että kutsuu kaverit sitten vuoden päästä, jos vaan sillon on ollut riittävän kiltti saadakseen juhlat. Sovittiin kuitenkin, että sukulaisille voidaan tehdä kakku ja juoda synttärikahvit. Perjantaina käytiin ottamassa pojasta 5v. kuvat liikkeessä ja sen jälkeen poika sai mennä mummilaan yökylään. Sovittiin, että tulee lauantaina iltapäivällä kotiin leipomaan kakkua sunnuntain kakkukahveja varten ja oli oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun. Siitä sitten alkoi vanhempien kiire ja kaaos, nimittäin yhdessä illassa järjestää Spiderman-yllätysjuhlat pojalle.

Kutsut saatiin pojan selän takana jaettua myös kerhossa ja juhlat saatiin hyvin pidettyä pojalta salassa. Pojan toiveiden mukaisesti synttäreille kutsuja jaettiin kerhokavereilla, sekä muutamille kavereille harrastuksien parista. Lähes kaikki kutsutut myös saapui paikalle ja parhaillaan meillä olikin lapsia synttärisankarin lisäksi kymmenen, joista seitsemän oli suoranaisesti pojan kutsumia kavereita, sitten oli muutama ns. siivellä tullut pikkusisko -tai veli, ja sitten minun kummityttöni. Vanhempia ja muita aikuisia oli paikalla jotakuinkin samanverran. Kuhinaa ja vauhtia siis riitti. Meille siis vanhemmat sai ja oli toivottukin tulevan lapsen kanssa. Yksi lapsi oli ilman vanhempia paikalla ja koska ei niin läheisiä olla, niin eihän se ihan mutkattomasti mennyt.
Miten muilla on tapana lastensynttäreillä, kuinka paljon lapsivieraita saa lapsi kutsua? Entä kutsutaanko pelkät lapset vai saako myös vanhempi tulla mukana? Olen lähinnä siksi kiinnostunut, kun monesti tuodaan esille sitä miten lapset saa päiväkodista niitä kavereita niin paljon, mutta kun meillähän poika ei päiväkodissa ole ja silti 5v. synttäreillä oli pojan kavereita seitsemän, niin on mielestäni ihan hyvä luku. Ja tottahan enemmänkin olisi voinut kutsua, mutta johonkin se raja oli vedettävä.

Synttärikakuksi tehtiin taas tänäkin vuonna jotain ihan uutta. Koska poika oli toivonut aikaisemmin synttärijuhliinsa teemaksi Spidermanin, niin kakku tietysti piti suunnitella sen mukaisesti. Tänä vuonna halusin jotain muuta kuin kermalla kuorrutetun täytekakun ja päälle kakkukuvan, joten googlen kuvahaku avuksi ja sieltähän se löytyi. Kakku koottiin kulhoon ja kumoamisen jälkeen tämä puolikas pallo kuorrutettiin sokerimassalla, ihan uusia juttuja itselleni. Itse valmistin kakun ja sokerimassalla kuorruttamisen ja J sai kunnian hoitaa kakun koristelun. Ja pakko on vähän kehua, että aika onnistunut tuli tuosta kakusta ja maistuikin hyvältä. Myös juhlaväeltä saatiin jonkun verran kehuja, mikä tuntui tietysti kivalta.

Kakun lisäksi yllätyssynttäreillä oli tarjolla itsetehtyä pizzaa (kahta erilaista), nakkipiiloja, poppareita, mokkapalamuffinssejä, suklaata, mehua ja kahvia/teetä. En muista millon olisi viimeksi mennyt tarjottavat näin hyvin kaupaksi, sillä kakkua ei jäänyt kuin pieni suupala jäljelle ja noin 30 mokkapalamuffinssistä jäi sunnuntaille vain kuusi, pizzat ja nakkipiilot meni poppareiden tavoin kaikki. Sunnutaille sukulaisille sitten tehtiinkin perinteinen kaura-juustokakku ja vähän paikkailtiin muffinssien vähyyttä vesimeloonilla, mikä muuten maistui niin ihanan raikkaalle näiden kaikkien herkkujen keskellä.

Synttäriviikonloppu oli kaikkiaan oikein onnistunut, itse synttärisankari enemmän kuin tyytyväinen ja yllättynyt juhlistaan. Ja voi sitä lahjojen ja lelujen paljoutta taas, legoja, lisää legoja, vielä enemmän legoja, autoja, pelejä ja vielä paljon muutakin. Sukulaisten kanssa oltiin sovittu, ettei lahjoja vaan rahaa, mitä poika saa sitten käyttää kesälomareissulla omin juttuihinsa, veikkaisin legoihin ja leluihin. Yllärijuhlat oli ehdottomasti hyvä, vaikkakin vähän haastava idea. Kaiken sen vaivan ja kiireen palkitsi ehdottomasti se kun poika kerta toisensa jälkeen yllättyi aina ovikellon soidessa ja oven avattua nähdessään, ketä kaikkia juhliin saapuikin.

Poikaa lainatakseni "Parhaat yllärisynttärit ikinä!".