Molemmilla kerroilla ollaan päästy seuraamaan ihan vierestä amurinleopardin pennun puuhasteluja ja lähinnä emon kiusaamista. Tänään meidän selän takana oli vielä Korkeasaaren henkilökuntaa kertomassa tästä pennusta ja miten se pistääkin emoaan koville leikkisyydellään ja vilkkaudellaan. Pennun touhuja voiskin seurata vaikka kuinka kauan siinä lasin takana, niin ihana pieni riiviö ja ihana miten eloisa.
Viime viikolla suunnattiin kissalaakson pöllöjen kautta ja tällä kertaa mentiin karhulinnan kautta kiertäen. Karhuja ei onnistuttu näkemään ja siellä olikin kyltii, että karhut valmistutuvat jo talviunille. Hetken hihiteltiin J:n kanssa niin näppärinä sitä kylttiä, kun siinä luki, että karhut saattavat olla joko sisällä tai ulkona koska valmistautuvat talviunille. Nih, missäköhän muualla ne voisi olla? Mutta matkalla karhulinnaan jäätiin seuraamaan kun villisiat sai ruokaa. Oli muuten yllättävän hauskaa ja hellyyttävää seurattavaa, aika hauskoja otuksia. En oo ennen nähnyt edes villisian juoksevan niin innoissaan kun nyt nähdessään ruokakärryn tulevan. Kyseltiin villisikojen ruokalistasta ja tällä kertaa saivat kuulemma mm. omenaa, perunaa ja näkkäriä. Yksi sai vielä punajuuren. Aika herkkupäivä siis.
En muista oonko koskaan aikaisemmin käynyt Korkeasaaressa näin syksyisin, vaikka puhetta siitä on ainakin ollut. Näin ruskan aikana siellä on ihan mielettömän kaunista ja mieli tekisi kuvata vähän joka kohtaa, mikä hehkuu väriloistossaan. Vaikka vieläkin oon vähän mielensäpahoittaja Korkeasaarta kohtaan niin silti jos mahdollisuus on niin suosittelen käymään näin syksyllä myös tuolla, kiva kokemus.
Näistä aurinkoisista syyspäivistä on vaan pakko nauttia ja ottaa ilo irti aina kun se on mahdollista, niin kaunista ja mieltä piristävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti