Syksyn paras uutinen

Täällä en ole vielä ehtinyt hehkuttamaan yhtä tämän syksyn parhaista uutisista, eli poika sai uuden kerhopaikan lähempää kotia. Ajatus uudesta kerhopaikasta lähti kytemään heti kerhon alettua syyskuun alussa kun huomattiin, että sen hetkisessä kerhoryhmässä ei ollut muita saman ikäisiä lapsia, eikä ryhmä enää oikein ajanut sitä asiaansa. Eikä poikaa enää oikein kiinnostanut lähteä kerhoon, into oli poissa. Läheltä löydettiin sopivan oloinen kerho, kerhoaika on puoli tuntia vähemmän mutta kerhopäiviä on viikossa nyt yksi enemmän. Noin kuukausi sitten laitettiin hakemus uudesta kerhopaikasta ja heti seuraavalla viikolla tuli ilmoitus, että poika sai paikan ja pääsi aloittamaan heti seuraavalla viikolla lokakuun alusta.

Uusi kerho on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Ekasta kerrasta lähtien poika on jäänyt kerhoon mielellään, juossut leikkeihin mukaan ja saanut leikkiseuraa samantien. Pieni harmi on, että täälläkin tuntuu olevan pienoinen pula muista pojista. Ekan kerhoviikon jälkeen osui syysloma, joten nyt mennään vasta toista kerhoviikkoa uudessa kerhossa, eikä vielä ole pahaa sanottavaa löytynyt ja kerhosta on taas ihan eri fiilis. Ei enää sitä flegmaattista vanhaa kerhotätiä, ei enää ruuhkassa ajamista kerhosta kotiin. Nyt on uusi kerhotäti, kenellä selkeästi löytyy intoa, ideoita ja asennetta tähän työhön, sekä ollaan jopa pyöräilty koko perheen voimin kerhoon ja kerhosta kotiin. Todella iso ja positiivinen muutos tähän syksyyn.

Yksi iso positiivinen seikka uudessa kerhossa tosiaan on, että se on ihan lähellä, eikä enää kotimatkoja ruuhkassa. Silti jo silloin pojan ekana kerhopäivänä uudessa kerhossa me suunnattiin kohti keskustaa nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä ja "juhlistamaan" pojan uutta kerhoa päiväkahveilla (kaikki tekosyyt pullakahveille kelpaa!). Jotenkin koko kesänä ei tullut käytyä kertaakaan Cafe Regatassa kahvilla, mutta nyt päätettiin suunnata sinne. Cafe Regatta on ihanan rauhallinen paikka istua kahvilla ja se mustikkapiirakka oli ihan tajuttoman hyvää. Tosin ikinä ennen en ole huomannut säikkyneeni pikkulintuja, jotka meinasivat myös tulla syömään mustikkapiirakkaa suoraan lautaselta. Pikkulinnut viihtyi seurassa hyvinkin rohkeasti siihen asti kunnes viimeinenkin murunen oli lautaselta syöty (ihan omatoimisesti, ei siis syötetty lintuja),minkä jälkeen siirtyivät toiveikkainan seuraavaan pöytään. En muista koskaan aikaisemmin nähneeni yhtä innokkaita ja rohkeita pikkulintuja. Naapuripöydässä kävivät nimittäin syömässä pasteijaa ihan suoraan kädestä kun rouva käänsi päätänsä muualle. Ja sitten ajettiinkin ruuhkassa takaisin hakemaan poika siitä kodin läheltä kerhosta. Että näin.