Äitienpäivä

Mökiltä oli kiire kotiin, koska äitinepäivä oli seuraava päivä, muutenhan mökille olisi voinut jäädä vielä pariksi päivää. Äitienpäivälle ei meillä ollut mitään suunnitelmia eikä valmistautumisia, sillä ei ehditty edes kauppaan edellisenä päivänä. Pojat joutui loihtimaan siis aamupalan kaapeista löytyvistä jutuista mutta ihan hyvän aamupalan saivat aikaan. Vähän vesimelonia ja tuoreita sämpylöitä, mehua ja kahvia, siinähän on oikein riittävästi. Varsinkin kun itse ei tarvitse kun istua valmiiksi katettuun pöytään ja nauttia.

Kun ilma oli äitienpäivälle sopivasti ihanan aurinkoinen ja lämmin niin oli selvää, että ulos pitää päästä. Mummin kanssa suunniteltiin päivää ja lopulta lähdettiin porukalla Munkan rantaan vähän haukkaamaan happea ja sen perään lounasta jälkkärillä. Aika luksusta syödä ulkona terassilla auringon lämmittäessä ja vielä kun lounas ja jälkkäri oli niin hyvää.

Vihdoin sain myös avata kerhossa tehdyn äitienpäivälahjan. Oon yleensäkin melko kärsimätön noiden lahjojen kanssa ja tuo äitienpäivälahja poltteli kotona jo monta päivää ennen kun sen sai vihdoin avata. Voin kertoa, kyllä houkutti. Ja aivan ihana lahja olikin. Poika tietää, etten pidä kauheasti liilasta mutta hänelle oli kuitenkin valmiina selitys, miksi oli silti valinnut tämän värin äitienpäivälahjaan, "Äiti, tiedän ettet tykkää liilasta mutta jos sä tän avulla alkaisit edes vähän tykkäämään. Ja kun mummikin tykkää." Eikai tuon selityksen jälkeen voi enää olla tykkäämättä, ainakaan tässä tapauksessa. Ja onhan se taas todettava, että ei mikään voita näitä lapsen itsetekemiä lahjoja. Ihan parasta. Varsinkin kun siihen päälle vielä tuo täysin tyhjentävä haastattelu ja vastaukset. Ihan ehdottoman parhautta.