Pojan virallinen syntymäpäivä osui tänä vuonna perjantaille, perjantai 13.päivä, enteili hyvää. Viime vuonna käytiin pojan synttärilounaalla Hard Rock Cafessa ja poika tykkäsi, joten tänä vuonna otettiin se uusiksi ja otettiin vielä mummi ja vaari mukaan. Lounas meni hyvin, niinkuin meni itseasiassa koko päivä tai ei ainakaan mitään isompaa sähläystä, joten ehkä se 13.päivän kirous ei nyt osunut kohdalle.
Synttäreitä juhlittiin tuttuun tapaan taas koko viikonloppu. Ensin lauantaina tuli lapsivieraat vanhempineen ja kummit, ja sunnnuntaina ehkä asteen rauhallisemmin juhlittiin sukulaisten kanssa. Vaikka ei sillä, kyllä molempina päivinä tuntui tupa olevan melko täynnä, vaikka kaikki kutsutut ei edes päässeet paikalle.
Monet tykkää järjestää lapsille ihan puhtaasti lastensynttäreitä, ettei vanhemmat tule paikalle. Ite taas tykätään ehdottomasti, että vanhemmat tulee paikalle. Tosin meillä on myös niin, että pääsääntöisesti tunnetaan kaikki nämä vanhemmat ja ollaan kavereita muutenkin, joten heidän kutsuminen on luonnollista. On niin näppärää kun lapsilla on se oma vanhempi siinä vähän auttamassa ja valvomassa, ettei itse tarvitse jatkuvasti komentaa kaikkia lapsia. Se on myös aihe itsessään mistä voisin tehdä jossain vaiheessa ihan oman postauksen, oon nimittäin miettinyt sitä jo pitkään, muiden lasten komentamista.
Monet myös tuntuu järjestävän lastensynttäreille kauheasti ohjelmaa lapsille, ongintaa, diskoa, aarteen metsästystä ja vaikka mitä. Ei, ei meillä ole ollut mitään sellaista. Ei olla vielä kertaakaan järjestetty mitään ohjelmaa pojan synttäreille ja hyvin on silti tuntuneet viihtyvän, tai ei kukaan oo ainakaan valittanut tylsyyttä vaan hyvin on leikit ja touhut ollu käynnissä kaikkien lasten kesken, vaikkeivat ole kaikki entuudestaan toisiaan aina tunteneet.
Tarjottavien kanssa löi tänä vuonna pitkään tyhjää. Välillä tiedän tasantarkkaan mitä haluan tarjoilla ja miten, mutta tänä vuonna ei meinannut ajatusta syntyä ollenkaan. Jossain vaiheessa sitten keksittiin vartaat ja niistä tuli vähän niinkuin se tämän vuoden juttu. Muutamien erilaisten vartaiden lisäksi paistettiin vähän piirakoita, tehtiin poppareita ja leivottiin muffinsseja ja tietysti kakku. Karkkia ei ollut ollenkaan, enkä kuullut että kukaan olisi edes kysellyt karkkien perään. Leipomiset oli taas se haaste ja eihän ne nyt menny niinkuin piti. Ajatus tehdä mutakakku-muffinsseja oli ihan loistava mutta se toteutus ontui hieman, eikä niistä mitään kaunottaria tullut. Kaikki meni kuitenkin kaupaksi joten ei en ehkä ihan floppi olleet. Kakkukaan ei silmää hivellyt kauneudellaan, kun kuorrutuksessa ei kaikki mennyt ihan niinkuin piti mutta koska maku ratkaisee niin kakku oli ihan onnistunut.
Tänä vuonna kakku oli muuten ihan normaali, välissä melko perinteisiä banaania ja persikkasosetta kermavaahdon lisäksi, mutta se juttu tällä kertaa oli se kermavaahdon värjääminen. En oo koskaan ennen kermavaahtoa värjännyt, joten hiukan jännitti. Jännitys oli kyllä ihan turhaa sillä oli ihan helppo juttu ja ehdottomasti täytyy jatkossa pitää leipoessa mielessä. Lopulta juhlien yksi hauskuus oli just tosta värjätystä kermavaahdosta lähtöisin kun hihiteltiin toisillemme, kun huulet ja kielet oli ihan vihreäksi värjäytyneitä. Tiedän lapsellista. Just niinkun lastensynttäreillä pitää ollakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti