Huh huh, hullut päivät

Eilen suunnattiin pojan kanssa stadiin ja hulluille päiville. Väkeä oli puolen päivän jälkeen jo melko paljon liikenteessä ja keltaisia haamukasseja vilisi ympari stadia.

Ensimmäiset hissit ei toiminu, joten liukuportaita pitkin ylös päin ja naisten osastolle. Hetken kierreltyä ja ihmeteltyä löysin kivan neuletakin ja vielä oikeaa kokoa, kiva! Matkaan tarttui vielä yksi ihana paita ja sitten kassalle. "Tää visa electron ei ota yhteyttä. Onks sulla muuta korttia tai haluatko käydä automaatilla? Pidän näitä varattuna sulle tän päivän tässä sivussa." Kiva, eli automaatille jonottamaan. Lupasin palata lähitunteina, sanoin että käyn välissä kiertelemässä muissa kerroksissa kun kerran joudun hissillä menemään ylimpään kerrokseen automaatille niin tullaan sitten kerros kerrokselta alaspäin ja tämä sopi kassatypylle.

Mutta tästä ihmisten hissikäyttäytymisestä. Miten te muut, käytättekö mielummin hissiä vai liukuportaita? Itse en tykkää hissiä käyttää jollei ole pakko, enkä jaksa odotella hissiä jos voin mennä portaitakin pitkin. Jos olen yksin liikenteessä niin en käytä juuri koskaan hissiä, lastenvaunujen kanssa taas on käsittääkseni suotavaa mennä hissillä. Ja silloin kun ollaan koko perhe liikkeellä, hissi on periaatteessa ainut vaihtoehto, sillä on haastavaa pidellä vaunuja ja pyörätuolia liukuportaissa yhtäaikaa.

Noh, eiliseen. Odottelin hissejä eri kerroksissa useimmiten pitkään ja toisinaan hyvin pitkään. Hissit olivat aivan tupaten täynnä käveleviä, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhempia henkilöitä, joilla ei näkynyt mitään apuvälineitä liikkumiseen, eikä edes mitään järkyttävän isoja ja painavia kasseja/ostoksia. Nämä terveet ihmiset pienten pussukoidensa kanssa ja naama vääräksi väännettyinä täyttivät suurimman osan hisseistä. Olin varautunut tähän ja kun ei minulla ollut kiire minnekään niin jaksoin odotella hissiä mutta pakko myöntää että päivän lopulla rupesi jo pikku hiljaa hieman pinna kiristymään ja hymy hyytymään. Yhden kerran mummo kolmikko kiiruhti nokkani edestä hissiin ja tokaisivat "ei tänne vaunuja mahdu" ja painoivat ovien sulkemisnappia. Ja se hissi ei muuten ollut täynnä, sinne olisi mahtunut jos olisi tiivistänyt. Ja niin liukkaasti se mummojen askel sinne hissiin vei, että varmasti olisi jaksanut liukuportaatkin.

Tästä aiheesta voisin jatkaa vielä mutta ehkä kantani tuli selväksi. Ja tämä ns. ongelma ei vain koske hullareita vaan ihan yleisesti kauppakeskuksia. Kamppi on muuten yksi pahimmista paikoista ja siellä hissit useimmiten varaavat teinit! ja siinähän menee ne liukuportaat kuitenkin parin metrin päässä hissistä...

Mutta takasin hullareille. Kierreltiin pojan kanssa eri kerroksia ja jotain sieltä tarttui matkaankin. Välillä piti käydä vähän syömässäkin että jaksoi taas. Poika ehti myös ottaa hyvät päikkärit siinä välissä kun valikoin lastenvaatteita.

Hih, ihan ite valitsin ;)

Pari lattemukia ja söpöjä tarjoilukulhoja


Nyt se poro löysi meillekin, vaikka oon aikasemmin ollut sitä mieltä, että meille ei tällasta tule :D

Viimeisenä suunnattiin takaisin sinne naistenvaateosastolle noutamaan se villatakki ja se ihana paita. Tai sitten ei. Jonotin ensin siihen kassalle hetken jos toisenkin ja sitten kun esitin kassaneidille asiani niin hän katseli ympärilleen ja levitteli käsiään "jaa-a, ei täällä ole mitään sellaista". Kerroin hänelle vielä mitä oli tapahtunut ja hän kysyi kollegaltaan ja totesi vain "täällä pitää olla nopea, täällä on nopeaa toimintaa. Mutta voithan käydä etsimässä niitä uudestaan jos vielä löytyisi." Jep jep, että näin, en vastannut tytölle enää kauhean ystävälliseen sävyyn, vaikka vika ei ollutkaan (ehkä) hänen niin nuo typerät neuvonsa voisi jättää väliin.

Meidän päivä stadissa ei suinkaan päättynyt vielä hullareihin vaan jatkettiin vielä etsintöjä, sillä pojalle tarvittaisiin musta neule ja mustat kengät. Noh, saatiin tumman harmaa neule, eikä kenkiä. Aina ei voi voittaa. Kaikesta huolimatta mukava päivä! :D

Kuvia en päivän aikana tajunnut enempää napsia mutta tässä muutama kuva meidän kahvitauosta Kampin Kaakaopuussa.