Oon taas yhtä notkea kuin norsu. Ja olokin on aika lailla kun norsulla. En tiedä, mitä pahaa oon tehny et oon saanu selkäni näin kipeäks ja jumiin. Parisen viikkoa on nyt alaselkä jumitellut ja hieman hidastanut arjen sujuvaa etenemistä, kuten esim. kenkien jalkaan laittaminen on vähän kankeeta ja tavaroiden lattialta nostamiseen tarvitsee keskittyä vähän enemmän. Mut nyt vikat pari päivää on ollu aika tuskaa, välillä meinaa kyynel vierähtää kun oikein kunnolla vihlasee. Positiivista jos haetaan niin hermokipua ei ole, vaan taitaa olla lihakset nyt jumiutuneet ja pahasti. Huonoina puolina on se, etten meinaa saada poikaa nostettua sängystä/sänkyyn tai muutenkaan en pysty nyt juurikaan kantamaan ja tää arjen pyörittäminenkin on asteen haastavampaa. Tai miten se nyt ottaa kun ei meinaa sängystä aamulla päästä ylös. Onneks särkylääkkeet on kuitenkin jo vähän auttaneet et pystyy vähän verryttämään selkää ja lisäämään liikkuvuutta. Jotenkin heti kun alkaa alaselkä oireilemaan niin tulee ajatus/pelko, et nytkö se alkoi taas. Alaselkä on siis leikattu jo kerran vuonna 2007 ja uuteen leikkaukseen en halua, enkä niihin kipuihin mitä oli ennen sitä. Joten nyt on taas muistutus, että pitää alkaa huolehtimaan selän kunnosta paljon paremmin. Eli jos heti maanantaina alan jumppaa vatsalihaksia sit tunnollisemmin ja niitä syviä lihaksia kans, eiks ois hyvä? :D
 |
| Ensimmäisellä kävelylenkillä leikkauksen jälkeen ja meno oli aika hidasta ja kankeaa. |
|
|
Selkäkivuista huolimatta käytiin perjantaina kokeilemassa pojan kanssa jäällä oloa ja luistimia ensimmäistä kertaa. Oli aika hurjaa kun poika pääsi ensimmäistä kertaa jäälle ja ensimmäistä kertaa luistimilla. Kiitos ihanalle I:lle, että saatiin luistimet lainaan!!! Käytiin tietysti ennen jäälle menoa ostamassa pojalle kypärä, lätkämaila, kiekko ja sählypallo. Isi taisi enemmän innostua mailasta ja kiekosta kun poika, vaikka sitten sisällä mailalla annettiinkin jo kiekolle kyytiä. Ja ei, ei suinkaan tässä yritetä suunnata poikaa mitenkään tiettyyn suuntaan, että uraa jääkiekkoilijana tai mitään. :D
Loppuun vielä kuvaa meidän autoista innostuneesta pienokaisesta, joka on aivan tohkeissaan kauppojen autokärryistä. Ainut huono puoli näissä kärryissä on, että äitille komennetaan heti vauhtia jos vähänkin pysähdytään. Brum brum bruuuuuuum...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti