Eilen käytiin J:n kanssa taas pitkästä aikaa leffassa, tai no eihän viime kerrasta niin kauhean kauaa ole mutta kuitenkin. Tälläkin kertaa mentiin katsomaan kotimaista, käytiin nimittäin katsomassa Vuosaari.
Leffa oli hyvä, tykkäsin tosi paljon, mutta leffa oli myös hyvin rankkaa katsottavaa. En lähde tässä nyt sen enempää käymään leffaa läpi, etten paljastele liikaa jos vaikka joku on menossa kyseistä leffaa katsomaan. Sen verran on kuitenkin sanottava, että elokuva ei tosiaankaan ole mitään kevyttä katsottavaa eli jos haluaa jotain hauskaa ja kevyttä niin kannattaa tämä unohtaa.
Leffa ei kuitenkaan ole synkkä, vaan sinänsä hyvin tehty ja kulkee koko ajan eteenpäin. Julkisuudessa on puhuttu, että onko leffa liian rankka koska siellä näytetään suihinottoa ja pahoinpitelyä, mutta mielestäni nämä eivät tosiaankaan olleet pahinta tai paremmin sanottuna rankinta elokuvassa. Ja täytyy sanoa, että jonkusen kerran elokuvan aikana silmäkulmat kostuivat mutta en silti koe, että elokuva olisi ollut liian rankkaa.
Jälkikäteen J:n kanssa puhuttiin, että tuon elokuvan jälkeen miettii entistä enemmän omaa käyttäytymistää vanhempana ja ajankäyttöä lapsen kanssa. Mutta kuten sanottu, hyvä elokuva ja hienosti tehty. Suosittelen mutta pienellä varauksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti