Ei taas mennyt niinku piti

Viikonloppuna ei mikään tainnut mennä niin kuin piti tai oli suunniteltu, suurin osa suunnitelmista romuttui aika hyvin. Se voi välillä harmittaa ihan hurjasti kun kivat suunnitelmat romuttuu, varsinkin kun vielä on ehtinyt tekemään kaikenlaisia valmisteluita.

Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut mistää vakavasta vaan ensin perui vieraat tulonsa sairastelun takia ja sitten peruttiin koiran yökyläily sairastelun takia. Eikä näistä tietenkään voi olla vihainen mutta kyllähän se harmitti kun molempia odotettiin kovasti. Jossain vaiheessa viikonloppua tosin tilanne vaikutti paranevan entisestään kun oltiin kahden vaiheilla tarvitseeko J:n lähteä päivystykseen mutta onneksi olo helpottui ihan kotikonstein.

Lauantaina käytiin viemässä haudoilla kynttilöitä ja voi miten kaunista haustausmailla taas oli kun kynttilöitä oli niin paljon käyty sytyttämässä. Pojalle hautausmaalla käynti oli melko jännittävä ja uusi kokemus. Onhan tuo ennenkin siellä käynyt mutta nyt vasta oli kiinnostunut tuosta paikasta ja siihen liittyvistä asioista. L on myös viime aikoina kovasti kysellyt ja ihmetellyt kuolemaa ja pähkäillyt miksi ihminen kuolee ja miksi se haudataan. Nyt sitten hautausmaalla kurkittiin hautakivien taakse ja ihmeteltiin kun ei siellä ketään näkynyt. Serkkuni muistomerkin luona L kyseli serkun kuolemasta ja kun puhuttiin, että serkullani on nyt parempi olla, niin L pähkäili miksi ei sitten tule takaisin jos kerran on parempi olla.

Illalla otettiin J:n kanssa vahinkoa takaisin kaatuneiden suunnitelmien takia ja aloitettiin glögi- ja joulutorttukausi. Parasta. Siinä on kaksi asiaa mitkä toimii melkein suklaan tavoin mieltä piristävänä ja kaiken pelastavana.

Ja eihän päivässä oikeasti mitään vikaa ollut, vaan oli ihan mukava päivä kaikenkaikkiaanm. Saatiin viettää rentoa päivää pitkään nukkuen, köllötellä kotona, käydä vähän ulkona ja mummilassa saatiin vielä kahvittelun lomassa vatsat täyteen. Joten eipä sitä sitten kuitenkaan ole mitään valittamista vaikka alkuun harmittikin.