On älytöntä miten joskus pieni asia voi ärsyttää ja kiukuttaa ihan tolkuttomasti. Eilen taas sai kokea sen melko turhan kiukun nousemisen pienestä asiasta. Kun hain poikaa kerhosta niin vaikutti sille, että huivi oli tehnyt mystisen katoamisen. Molemmat pojan kanssa oltiin varmoja, että huivi oli kotoa lähtiessä puettu mutta sitten sitä ei vaan löytynyt mistään. Pengottiin taskut, hihat ja reppu, sekä se koko kerhon eteinen ja kuivauskaappi mutta huivia ei löytynyt. Siellä vielä sain pidettyä kohoavan raivon piilossa ja toivottiin, että viikon aikana huivi löytyisi jostain. Kiukkua kasvatin vielä kauppareissun ajan, eikä ruokakaupassa keskittymisestä meinannut tulla mitään kun se kadonnut huivi vaan kiukutti. Mutta voi sitä ilon ja riemun määrää sitten kun kotiin päästiin ja huivi jotenkin kummasti löytyi jostain sieltä hupparin syövereistä. Melkein fiilis lähenteli kun olisi lotossa voittanut. Ja kyseessä siis kuitenkin vanha huivi mutta tunnearvoltaan rakas.
 |
| THE huivi on oik. yläkulman huivi |
Tässä siis taas todettiin miten pienet asiat voi saada aikaan suuria tunteita. Ja onneksi osasin imeä sitä kiukkua siellä kerhossa, eikä tullut sanottua mitään sopimatonta. Meillä kun ei ole ollut tapana
(ainakaan tähän asti) hävitellä vaatteita ja juuri mitään muutakaan, ennen kun tänä syksynä juurikin kerhossa teki mystisen katoamisen pojan ihan uudet sormikkaat. Ei mikään iso menetys mutta harmitti sekin.
Huivit on mulle kuitenkin se isompi juttu. Itselle niitä on kertynyt ehkä enemmän kun suostun myöntämään, niitä löytyy niin arkeen kuin juhlaan, sekä kesään ja talveen. Huivit vaan on mulle se juttu, että niitä vaan kertyy, melkein huomaamatta. Tänä syksynä yksi huivi on selkeästi noussut suosikiksi. Espritin ihanan pehmeä ja lämmin kolmiohuivi tuntuu tällä hetkellä kaikin puolin lähes täydelliseltä vaihtoehdolta ja siksipä se valikoituu päivä toisensa jälkeen päälle.
 |
| Tän syksyn suosikki yhdistelmä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti