Vaikka olihan tasoero Finnkinon leffoihin ja leffateattereihin verrattuna aika hurja mutta kun tapahtuma kerran ilmainen oli niin ei pidä valittaa. Tosin muuten jäi vähän sellainen fiilis, ettei tuollaista ilmaista tapahtumaa tarvitse kunnioittaa ollenkaan. Läpi leffan salista kuului supinaa ja höpötystä, puhelimet piippaili, penkkejä potkittiin, väki juoksenteli ulos salista läpi koko leffan ja valkokankaasta otettiin kuvia salamalla. Tässä nyt siis joitain asioita mainittuna. Kesken leffan myös säikähdin ihan kunnolla kun penkkien välistä luikahti yhtäkkiä pikkupoika läpi.
Vaikka yleisö koostui pääsääntöisesti lapsista ilman vanhempia mukanaan niin lapset olivat silti sen verran isoja, että kuuluisi jo tietää miten elokuvissa käyttäydytään. Ja vaikka tapahtumasta ei mitään tarvitse maksaa niin ei se tarkoita, että sillon heti voi käyttäytyä miten sattuu. Ja onhan se myös vähän haastavaa opettaa omalle pojalle niitä ihan peruskäytöstapoja leffassa, että pysytään paikallaan, ei häiritä muita eikä saa höpistä, kun muut käyttäytyvät juuri päinvastoin. Yksi asia mikä todellakin opittiin tästä kokemuksesta niin jatkossa ehdottomasti käydään Finnkinon leffateatterissa ja mielellään myös maksetaan niistä lipusta, siitä laadusta, mukavuudesta ja mukavasta elokuvahetkestä. Vaikka olihan se aika herttaista kuunneltavaa kun koko yleisö räjähti kikattamaan (!!) muutamaankin otteeseen.
Mutta leffan jälkeen jäätiinkin miettimään, että onko nykyään oikeasti niin, ettei ilmaista tarvitse ollenkaan arvostaa ja kunnioittaa? Silloin kun ei tarvitse maksaa mitään niin voiko käytöstavat unohtaa kokonaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti