Syksyn pyöräretki

Jostain syystä kesällä pyöräily jäi tosi vähälle ja tilannetta yritettiin edes vähän korjata syyslomalla pienellä pyöräretkellä. Vaikka poika polkeekin pyörällä jo ihan hyvin, niin silti tuntui luonnollisemmalta lähteä vielä itse kävellen ilman fillaria, ihan varmuuden vuoksi. J tosin otti fillarin itselleen alleen

Meiltä on Haltialaan noin viitisen kilometriä matkaa ja rohkeasti otettiin se päivän retkikohteeksi. Pojan kanssa sovittiin, että perillä voidaan juoda rauhassa pullakahvit ja jäädä leikkipaikalle leikkimään jos matka sujuu hyvin. Eikä matkalla mitään valittamista ollutkaan, ainut mistä tuli valituksia oli äidin liian hidas tahti. Välillä sai juosta, että mukana pysyi.

Vaikka alkuun päivällä harmitti kun aikaisemmin sovitut leikkipuistotreffit peruuntui ja poika oli pettynyt kun ei päässyt kaverin kanssa leikkimään, niin ei kyllä päivän jälkeen ollut enää kenelläkään tietoa minkäänlaisesta harmituksesta, sen verran onnistunut reissu oli ja hyvä mieli reippaasta pyöräretkestä. Kotimatkalla koukkastiin vielä nopeasti mummilan kautta, missä kävin vähän paikkaamassa hankaantuneita kantapäitä ja niinpä päivän retkellä tuli lopulta mittaa reilu 11km. Ihan kivasti siis ja poika jaksoi hyvin koko retken. Se mikä vielä oli parasta niin illalla ei tarvinnut tapella pojan nukkumaanmenosta, vaan melko nopeasti kun pää osui tyynyyn niin kuului myös tasainen tuhina. Näin meillä siis väsytetään poika, pyöräilytetään pitkän matkaa pullan perässä ja riehutetaan leikkipaikalla.

Kuvat on muuten taas otettu Sonyn Xperia Z5 Compactilla.