Kevätjuhla on kesän merkki

Tänään oli jännä päivä, nimittäin oli pojan ensimmäinen kevätjuhla. Kerholaiset olivat järjestäneet vanhemmille (ja isovanhemmille ja serkuille ja kummeille ja...) hienon kevätjuhlan, mitkä saatiin vielä sään salliessa viettää ihanasti ulkona. Nää lasten juhlathan on näitä aika perinteisiä itkujuhlia mutta nyt ainakin selvittiin ilman kyyneliä (vaikka välillä vähän tiukkaa teki!).

Meidän poika on omassa ryhmässään nuorimmasta päästä mutta hienosti pärjäsi muiden mukana. Kerholaiset esittivät vanhemmille lauluja ja leikkejä harjoiteltujen kuvioiden kanssa, niitä mitä he yleensäkin kerhossa olivat tehneet. Tosin ei se meidän jälkikasvu ihan kauheasti siellä juhlassa laulanut ja se saattaa kyllä olla ihan perittyä molempien vanhempien puolelta. Muutenkin pojasta huomasi, että alkujännitys oli aika hurjaa ja vauhtiin pääsy otti aikansa. Tietysti lisäjännitystä kaikkeen toi mummin läsnäolo.

Kevätjuhlan lopussa kerholaiset saivat kaikki vielä ruusut ja kortit, minkä jälkeen päästiin herkuttelemaan kerholaisten itse leipomia herkkuja. Nam.

Oli aika liikuttavaa katsoa sitä omaa pientä siellä rivissä ruusu kädessä. Missä vaiheessa mun pienestä on tullut jo noin iso? Snif.

Ps. Yritin noista kuvista rajata mahdollisismman hyvin muita kerholaisia pois ja peittää kasvoja, ettei vaan kenenkään kuvaa julkaista ilman lupaa ja vastentahtoa, siksipä siis kuvat ovat vähän erikoisissa mittasuhteissa ja "oudosti" rajattuja. :)