Serkukset ehti yhdessä luistella noin tunnin verran ja kun oltiin kaakaot yhdessä juotou, lähti muut jatkamaan matkaa ja me jäätiin vielä pojan kanssa kahdestaan toiseksi tunniksi luistelemaan ennen uimakouluun lähtöä. Oli muuten melko mielenkiintoista huomata tuona kertana, että kun poikaa oli ensin pari tuntia rasittanut luistimilla ennen uimakoulua, jaksoi poika keskittyä uimakoulussa huomattavasti normaalia paremmin. Kaikki se ylimääräinen säätäminen ja sählääminen puuttui kokonaan ja poika keskittyi täysin siihen mitä ohjaajat neuvoi. Ihan loistavaa.
Torstaina lähdettiin taas Talmaan porukalla. Ja jälleen oli poika innoissaan kun pääsi rinteeseen ja sai vielä seuraa sinne. Tosin tiedossa oli, että serkut haluaa isoon mäkeen, eikä poika voinut itsekseen heidän mukana lähteä, joten pappa tarjoutui vuokraamaan myös mulle sukset ja ostamaan hissilipun. Kahdentoista vuoden tauon jälkeen tuntui niin mahtavalle pukea monot taas jalkaan ja iskeä ne suksiin kiinni. Jännitin ihan hirveästi rinteeseen lähtöä ja pelkäsin, että olen jäykkä kun rautatanko mutta se lähtikin sujumaan huomattavasti luontevammin. Eihän se vielä sitä kauneinta ja rennointa laskua ollut mutta voin kertoa, että tuntui niin hyvälle ja nautin jokaisesta sekunnista. Ja mikä myös oli aika huippua, mahduin siihen kakstoista vuotta vanhaan laskettelupukuun ja etenkin niihin vanhoihin housuihin vielä, eikä napit lennelly tai saumat ratkeillu liikkuessa.
Poika oppi tällä reissulla käyttämään sompahissiä. Ja kun jonkun aikaa oli rohkeutta ja kokemusta kerätty pienemmän sompahissin kanssa, uskaltautui poika pienen ympäripuhumisen jälkeen lähteä laskemaan myös isoon mäkeen. Se ison mäen laskeminen ei tuottanut pojalle mitään ongelmia, vaan laskut sujui hienosti mutta kuten vähän arveltiinkin niin se hissi tuotti vähän haastetta, kun oli vähän vauhdikkaampi kun siinä pienessä mäessä. Isommassa mäessä se sompahissi nykäisee lähdössä vähän reippaammin ja hissi liikkuu kovemmin, ja se vaikeutti pojan liikkumista hissillä jonkun verran. Yksi kaatuminen hississä meinasi aiheuttaa sen, ettei poika meinannut enää suostua isoon mäkeen mutta sain onneksi taas puhuttua ympäri ja näin saatiin loppuun vielä hyvä kokemus ja muisto tuosta hissistä. Pieniä asioita, joilla voi jatkon kannalta olla iso merkitys. Muistan nimittäin itse kun lapsena opettelin laskemaan niin arastin hissejä tosi paljon ja kyllä, se vähän vaikeuttaa laskettelua.
Meillä oli neljän tunnin hissiliput ja kyllä aika viimeisiin minuutteihin asti tuli lippua käytettyä, eikä silloinkaan olis vielä millään halunnut lopettaa mutta oli pakko sillon jo lähteä suuntaamaan pojan tanssitunnille. Pääsin päivän aikana jonkun verran myös menemään rinteessä itsekseen, kun poika meni serkkujen kanssa ja en ehkä voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten siistiä se oli ja miten hyvältä se tuntui. Rinteissä ei iltapäivästä enää ollut kun kourallinen muita laskijoita meidän lisäksi, joten aika itsekseen sai mennä, mikä oli ihan huippua. Ainoa, mitä siinä laskiessa ihmettelin, että miksi ihmeessä on pitänyt olla niin tyhmä, että on pitänyt näin pitkän tauon rinteestä. Tää on aina ollut se iso syy miksi oon talvesta tykännyt ja miksi nuorempana odotin aina talvea niin paljon.
Jotenkin vähän pelkäsin, että tää talvi saattaa mennä meidän osalta jonkun verran ohi kun alkutalvi meni niin sitä Aasian reissua suunnitellessa ja valmistellessa, ja sitten kun siellä reissussa itsessään meni se kolme viikkoa, ja kun vielä reissun jälkeen olin melkein kuukauden kipeänä. On kuitenkin ollut kiva huomata, että ollaan silti ehditty luistelemaan ja laskettelemaan niin, että voi sanoa pojan tänä talvena oppineen luistelun huomattavasti paremmin ja laskettelun melko kivasti. Ei huono ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti