Hiihtoloman vika päivä

Mikäpä sen parempi tapa päättää hiihtoloma kun rinteessä, pojan toinen kerta rinteessä. Pitkään taistelin ajatuksen kanssa, että huollattaisinko omat sukseni ja lähtisin myös rinteeseen mutta en sit vielä tällä kertaa. Se oli ehkä ihan fiksu idea jo senkin puolesta, että Talmassa oli sunnuntaina aika moni muukin ja ryysistä rinteissä. Toisaalta nyt kun poika menee jo sen verran hyvin itsekseen suksilla, eikä tarvitse jatkuvaa avustusta, alkaa olla aika tylsää seurata kengät jalassa vierestä kun toinen saa laskea, mieli vetää entistä enemmän rinteeseen mukaan.

Rinteessä oli myös hieno huomata pojasta se muutos, miten alun arkuus oli kadonnut ja tilalle tullut paljon rennompi ja itsevarmempi laskija. Rohkeus ja itsevarmuus riittää kivasti yrittämään itse ja kokeilemaan uusia juttuja mutta ei kuitenkaan mee överiks ja uhkarohkeuksiin. Tällä reissulla harjoiteltiin entistä enemmän sitä itsekseen pärjäämistä rinteessä eli lähinnä jos kaatuu niin pääsee itse ylös, eikä jää makaamaan mäkeen muiden eteen. Se on jotenkin liikuttavaa miten useasti pojalle pitää muistuttaa, että ei kannata yrittää nousta ylös niin, että sukset ovat suoraan alaspäin. No, ehkä se vielä joskus iskostuu sinne takaraivoon pysyvästi, nyt sitä on kokemuksen perusteella harjoiteltu ja todettu, että joka kerta ne sukset lähtee viemään rinnettä alaspäin.

Harjoittelurinteen reunassa on muutamat hyppyrit ja ne oli tällä kertaa se juttu mikä houkutti mutta myös vähän arvelutti. Vaikka poika on noin yleisesti melko reipas ja eläväinen, niin tällaisten uusien juttujen suhteen silti yllättävän arka ja se näkyi hyvin just näissä hyppyreissä harjoitellessa. Ensin mennään tosi varovasti ja arkana, seuraavalla kerralla jo melko kovalla itseluottamuksella ja sitten yksi kaatuminen ja on aikamoinen taivuttelu, että suostuu mennä enää uudestaan. Se yksi kaatuminen ja itseluottamuksen hetkellinen romuttaminen tosin tekee sen, että nyt vanhempien ohjeet kelpaa hieman paremmin ja saattaa jopa mennä ihan ymmärrykseen ja jopa toteutukseen asti. Seuraavat laskut hyppyreistä meni nimittäin jo paljon paremmin ja sanotaanko nyt vaikka tasapainosemmin, löytyi se omiin taitoihin paremmin sopiva vauhti.

Mummi ja vaari ajeli myös sunnuntaina Talmaan seuraamaan miten pätkä pärjää suksilla. Oltiin tälläkin kertaa varustauduttu eväillä mukaan ja grillattiin taas porukalla siinä ulkotulilla. Siinä kun mummi ja vaari lähti ajelemaan takaisin kotiin päin reilun parin tunnin jälkeen, sanoin että veikkaan meidän olevan loppuun asti, mulle naureskeltiin ja pudisteltiin päätä. Rinteet meni kiinni kuudelta, poika vaihtoi kengät jalkaan puol kuus, että ehti myös laskemaan stigalla ja rengaskaruselliin leikkimään. Viitisen tuntia rinteessä ja vielä puolisen tuntia leikkimistä ulkona ja ei, poika ei silti nukahtanut autoon vaikka kotimatka kesti sen puolisen tuntia ja kotona lähti heti leikit pystyyn. Kyllä, energiaa riittää. No mutta sen verran päivän reippailut vaikutti, että nukkumaan mennessä se uni tuli pojallekin melko nopeasti, pää tyynyyn ja taju pois. Just niinku pitääkin. Ja eikai se mikään ihme oo kun iltapalaksi vielä vedettiin vatsat täyteen lettuja. Aika makea hiihtoloman lopetus.