Hiihtoloman kuudes päivä

Lauantaina suunnattiin luistelemaan, oli luvattu aurinkoista päivää niin mikäpä sen kivempi. Tosin vähän arvelutti, että miten kova tungos Jääpuistossa on aurinkoisena lauantaina mutta hyvin mahduttiin joukkoon.

Poika viipotti jäällä kuin vanha tekijä ja nyt huomasi hyvin sen eron, kun viime kerrasta ei ollut kun reilu viikko. Tällä kertaa poika päätti heti, ettei ota sitä telinettä ollenkaan avuksi vaan luisteli koko iltapäivän ilman aputukea. Tottahan pyllähdyksiä sattui ja vähän väliä jotain paikkaa pideltiin kun tömähti jäähän muttei kuitenkaan mitään vakavaa. Itseluottamus oli pojalla selkeästi myös nyt korkealla luistelun suhteen, kun vähän piti jo harjoitella luistimilla hyppelyä ja pyörähdyksiä. Ihan hurjan siistiä.

Hyvin huomasi myös omassa luistelussa miten se alkoi jo tuntumaan luontevammalta, eikä ollenkaan enää niin jäykkää ja vapisevin jaloin menemistä. Nyt uskalsi jo vähän kokeilla vauhdin lisäämistä, sirklaamista ja nopeita pysähdyksiä. Ei se meno vieläkään mitään lentävän notkeaa ole, mutta fiilis alkaa olla jo vähän rennompi. Sen jälkeen kun nyt noin kymmenen vuoden tauon jälkeen viime talvena nuo luistimet ostin ja taas pitkästä aikaa lähdin luistelemaan, niin en oo kaatunut kertaakaan ja se vähän kummittelee aina siellä takaraivossa. Sitä kaatumista yrittää varoa ihan viimeiseen asti ja vähän se pelottaa että kuinka pahasti se voi sattua (ja varsinkin hävettää) mutta toisaalta tuntuu, että vois olla helpompi jos se kaatuminen vaan tapahtuis niin ei se ehkä kummittelis siellä mielessä samalla tavalla. Tietysti siinä voi myös olla se riski, ettei sen jälkeen enää uskalla luistimille ollenkaan

Iltapäivä ja vielä jonkun matkaa iltaakin vierähti siinä Jääpuistossa luistelemassa ja kivaa oli. Oltiin ehkä noin viitisen tuntia siellä ja tottahan välillä istuttiin syömään grillimakkarat ja sitten taas juomaan kaakaot munkkien kanssa mutta silti on pakko olla todella ylpeä miten hyvin poika jaksoi luistella. Ja salaa olin myös ylpeä itsestäni, miten hyvin jaksoin. Siinä samalla kun me pojan kanssa luisteltiin ehti J katsoa kahviossa lämmittelen myös tabletilta yhden lätkämatsin kahvikupillisen kanssa ja näin kaikilla oli kivaa tekemistä.

Yksi parhaita puolia näissä ulkona vietetyissä touhukkaissa päivissä on se miten nopeasti illalla uni tulee. Ja ei tarvinnut lauantaina tosiaan turhan kauaa odotella unen tuloa, hyvä jos pään ehti tyynyn asti laittaa kun uni jo vei.