sunnuntai 11. joulukuuta 2016

The Joulukortti

Tänä vuonna tilattiin joulukortit taas valokuvasta. Kävi kyllä mielessä josko poika olisi itse askarrellut kortit mutta päädyttiin silti vielä tähän samaan vanhaan tyyliin. Mulla oli melko selkeä mielikuva millaisen kuvasta haluan mutta se miten sen käytännössä toteutan, siitä ei enää ollut niin tarkkaa mielikuvaa.

Ihan siihen mun päänsisäiseen mielikuvaan ei päästy näissä kuvissa, enkä väitä että se olisi ollenkaan huono. Tässä vähän satoa tuosta meidän kuvaustuokiosta tämän vuoden joulukorttia varten.


 Ihanaa joulunodotusta ihanat, tää joulukuu menee ihan liian nopeasti!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulun avajaiset

Lähes joka vuosi mietin, että milloin saa aloittaa sen joulun odotuksen ja hössötyksen ihan kunnolla ja yritän aina sinnitellä ainakin yli Halloweenin ennen sen suurempia puheita joulusta. Reilu viikko sitten kun Stadissa oli Aleksilla perinteinen joulukadun avajaiset, sekä jouluparaati, niin päätin, että se saa olla tästä lähin se merkki kun joulun odotuksen saa virallisesti kunnolla aloittaa ja tontut kaivaa varastosta esille.


Käytiin siis katsomassa Aleksin joulukadun avajaisia ja jouluparaatia. Osuttiin Tuomiokirkolle just sopivasti kun Scandinavian Hunks aloitti esityksen. Ihan kauheasti en päässyt tuota showta ihastelemaan mutta olihan se jotenkin koominen yhdistelmä, suuri ja näyttävä Tuomiokirkko, sekä Scandinavian Hunks, yhdistelmä jota en uskonut ihan ensimmäisenä näkeväni joulukadun avajaisissa.


Tänä vuonna katsottiin jouluparaati kahteen kertaan, vähän niinkun varmistaen, että kaikki tosiaan nähtiin. Ensin seurattiin paraati siinä Senaatintorin reunalla kun paraati lähti liikkeelle ja sen jälkeen siirryttiin vielä seuraamaan paraatia uudestaan Espan varrelle. Espan varrelta tuota on aina vähän mukavampi seurata kun on tilaa vähän enemmän, eikä tarvitse olla ihan kylkikyljessä.


Samalla reissulla käytiin myös vähän jo kurkkimassa Stockan jouluikkunaa, mutta kuten arvata saattaa, tungos siinä oli niin valtaisa, että lähinnä siihen kurkkimiseen se jäi. Poika pääsi luikertelemaan sinne ikkunan eteen muiden lasten viereen ja pääsi näkemään jouluikkunaa vähän enemmän.


Vielä pois päin lähtiessä matkalla autolle käytiin fiilistelemässä Espan jouluvaloja. Aivan ihanat, Espan puisto on niin kaunis valaituksessaan. Ihana fiilis. Vielä kun lunta saataisiin niin ai että.


Ihanaa joulun odotusta!

torstai 17. marraskuuta 2016

Little piece of winter wonderland

Heti kun maahan tuli valkoinen lumipeite, niin sisäinen lapsi pääsi valloilleen ja se lapsen into sieltä nosti päätänsä. Ja olihan se jo liian hyvä ollakseen totta, että marraskuun alussa olisi muka tullut jo pysyvä lumipeite Stadiin, vaikka kyllähän tämä pienen pieni hetkikin näissä talvisissa maisemissa piristi jo kummasti.


Näiden lumien innoittamina käytiin ostamassa pojalle myös ihka ensimmäinen Stiga. Vähän ehkä ihmeteltiin itsekin, ettei pojalle ole aikaisempina talvina vielä Stigaa hommattu mutta toisaalta, ehkä nyt oli se ihan sopiva hetki. Näillä lumilla ehdittiin Stigaa käydä testaamassa muutamia kertoja ja tuntui olevan aika siistiä. Poika uskalsi selkeästi hurjempiin mäkiin nyt laskemaan ja samalla kun hihkui riemusta, niin kuului myös samalla mutinaa "jännittää, pelottaa, jännittää, pelottaa...". 













En  koskaan oo nähnyt itseäni äitinä, kuka vetää perässään tyhjää Stigaa kun hakee lasta eskarista. Noh, nyt on sekin koettu. Ei mitenkään paha kokemus, mutta kyllä se vähän vieras juttu oli. Nyt kun vaan tulis talvi ja lumi äkkiä takaisin, niin voisin jatkaa harjoittelua.


torstai 10. marraskuuta 2016

Kauhukuulumisia eli Halloweenia

Heippa taas pitkästä aikaa! Ihan hurjaa miten nopeasti tämä syksy on tähän asti mennyt, tuntuu ettei meinaa vauhdissa pysyä mukana. Alkusyksy meni suurimmaksi osaksi New Yorkin matkaa suunnitellessa ja järjestelyitä hoitaessa, sitten kymmenisen päivää Nycissä ja sen jälkeen kovaa yritystä taas palautua reissusta ja sopeutua takaisin arkeen. Harvoin on ollut niin väsynyt ja voisko jopa sanoa, että eloton jonkun reissun jälkeen. Arki tuntuu paikoitellen väkinäiseltä suorittamiselta ja päivässä parasta on nukkuminen mutta eiköhän tämä tästä. Luonnollisesti blogiin olisi paljonkin asiaa ja jututhan on vielä kesken kesältä lähtien mutta katsotaan miten tässä nyt saa aikaiseksi istua kone sylissä.


Tänä vuonna ei Halloweenina pidetty juhlia, mikä vähän harmitti mutta silti jotain pientä ohjelmaa saatiin järkättyä näille molemmille viikonlopuille kun Halloweeniä sai juhlia. Lokakuun vikana viikonloppuna Korkeasaaressa pääsi voittamaan pelkonsa, mm. pitämällä torakkaa kädessä, koskemalla käärmeeseen tai kokeilemalla torakkakypärää. Mulla ei tosiaankaan ollut aikomustakaan voittaa näitä pelkojani, oon ihan tyytyväinen näiden pelkojeni kanssa. Pojat nyt, tietysti, kävivät nämä kaikki kokeilemassa. Yök.




Pyhäinpäivänä ajoitettiin haudoilla käyminen siihen kun päivä alkoi jo vähän hämärtämään ja kynttilöiden valo valaisi kauniisti hautausmaita. Me aina kun käydään viemässä kynttilöitä haudoille niin käydään kahdella hautausmaalla ja onneksi molemmat hautausmaat ovat tässä ihan lähellä. Hautausmaalla on aina vaan niin kaunista kun haudoilla näkyy paljon kynttilöitä ja nyt kun vielä maassa oli kevyt lumipeite, niin se vaan kruunasi tuon maiseman.


Pyhäinpäivää ei sen kummemmin sitten vietetty, haudoilla käyminen oli se sen päivän juttu. Illalla käytiin kaupasta hakemassa vähän herkkuja, laitettiin paljon kynttilöitä palamaan, tehtiin pellillinen nakkimuumioita ja nopea suklaa-appelsiinituorejuustokakku, ja katsottiin perheen kanssa leffaa. Se oli aika kivaa. Ja hyvää.


SeaLifessa vietettiin myös Halloweeniä ja sunnuntaina suunnattiin sinne. Koska tänä vuonna ei niitä naamiaisia pidetty, niin enenmmän kun sopivasti oli SeaLifella tarjous, että teemaan pukeutunut lapsi pääsee veloituksetta SeaLifeen maksavan aikuisen kanssa. Pojalle siis haamukaapu päälle, päähän merirosvohattu ja menoksi. Vaikka SeaLifessa(kin) on tullut jo jonkusen kerran käytyä niin oli silti kiva taas käydä.


SeaLifelle on pakko antaa vielä vähän kiitosta ihanasta toiminnasta. Poika osti siitä SeaLifen kaupasta itselleen sellaisen taikamadon, mikä sitten siinä pois lähtiessä kuitenkin unohtui legopöydälle avaamattomassa paketissa. Havahduttiin vasta kotona, että jotain puuttuu ja uusi lelu on unohtunut jonnekin. J laittoi SeaLifeen samantien viestiä ja melko nopeasti saatiin vastaus, että palaavat asiaan seuraavana aamuna. Aamulla tulikin melko nopeasti viestiä, että mato oli löytynyt just sieltä legopöydältä ja sen voi käydä noutamassa tiskiltä. Käytiin sitten heti eskarin jälkeen mato hakemassa kotiin ja ihana SeaLifen henkilökunta oli laittanut pojalle vielä muutaman tarran mukaan. Ihan mahtava juttu. Vaikka ei mistää kalliista jutusta ollutkaan kyse, niin kyllä se silti harmitti kun huomattiin että oli unohtunut. Mietittiin vielä, että kun lelu oli avaamattomana paketissaan, että olisi voinut helposti eksyä jonkun toisenkin matkaan mutta toisaalta kun lähdettiin paikasta ihan viimeisten joukossa, että ehkä sitä ei enää kukaan muu ehtinyt nähdä ennen kun henkilökunta seuraavana päivänä.

Muuten, noilla kahdella kuvalla, missä L makaa ensin lehtien joukossa ja sitten tuossa lumessa, on tasan viikko väliä. Aika hurjaa.

Eikä kaikki kauhu vielä tähän lopu, lähdetään nimittäin J:n kanssa ihan kohta Kulttuuritalolle katsomaan Rocky Horror Showta. Ihan hurjan siistiä.