torstai 30. kesäkuuta 2016

Lapsi harrastaa: Tanssi

Poika on harrastanut tanssia jo kolme vuotta ja polte on pysynyt koko ajan. Kaksi vuotta poika kävi tanssileikissä, missä suurimmaksi osaksi aikaa oli ryhmän ainoa poika mutta tykkäsi käydä ja viihtyi, vaikka tytöt olikin noloja. Viime syksynä oli aika vaihtaa ryhmää ja poika aloitti poikien tempputanssissa. Se kuulosti jo pelkän nimen perusteella just meidän pojalle tehdyltä ryhmältä, se oli just sitä mitä poika toivoi, temppuilua poikien kanssa.


Tykkään tosi paljon, että poika tykkää ja uskaltaa harrastaa tanssia, sekä siitä, että se polte lajiin säilyy ja rytmi ottaa useasti mukaan kun musiikki soi, toisin sanoen peppu alkaa keinumaan musiikin tahtiin melko herkästi. Poikien tempputanssi on ollut tosi jees, ihan mahtava juttu meidän jätkälle. Tunnilla harjoitellaan niin rytmiä, kehonhallintaa, erilaisia liikkeitä ja temppuja, sekä tietysti leikitään ja pidetään hauskaa samalla kokeillen erilaisia tanssityylejä.


Vuoden aikana on päästy kaksi kertaa seuraamaan tempputanssin tuntia ja varsinkin syksyllä, kun ei oikein tiennyt, että mitä odottaa niin yllätys oli todella positiivinen. Oltiin molemmat J:n kanssa ihan häkeltyneitä siitä miten taitava poika siellä oli. Tuolla tunnilla lapset kokeili opettajan opastuksella ja vanhempien avulla ensimmäistä kertaa päällä seisontaa ja jotenkin se pojalta kävi kun vanhalta tekijältä ja kuului vaan mutinaa, että onko sun äiti pakko pitää musta kiinni ja olla siinä.


Siitä pojan poltteesta ja innosta lajiin kertoo ehkä jotain se, että viikko toisensa jälkeen poika tulee tanssitunnilta aivan hiestämärkänä ja selkeästi kaikkensa antaneena. Tätä ei nimittäin muissa harrastuksissa ole käynyt samallatavalla. Vuoden aikana on ollut kiva kuulla miten tanssiopettaja on antanut pojalle positiivista palautetta ja sitä oli mukava saada itsekin toisinaan suoraan tanssiopettajalta tuntien jälkeen. Poika kävi alkuvuonna korvaamassa poissaoloja vanhempien poikien ryhmässä ja pärjäsi myös siellä. Poika tykkäsi tuosta vanhempien poikien ryhmästä, siellä oli haasteita hieman enemmän ja opettaja ehdotti vaihtoa siihen ryhmään mutta poika halusi jatkaa omassa ryhmässään, koska oli saanut ryhmästä jo kavereita. Poika sai siis jo kesken vuoden luvan opettajalta vaihtaa ryhmää vanhempien poikien ryhmään ja nyt ennen kun ilmoitan poikaa syksyn tanssitunneille täytyykin tarkkaan miettiä, että olisiko nyt hyvä hetki siirtyä sinne vanhempien ryhmään vai jäädä tuohon samaan, jos edes osa samoista tanssikavereista jatkaisi vielä ryhmässä. Sama tanssiopettaja ei kuitenkaan enää jatka syksyllä, joten muutoksia syksyllä on jokatapauksessa tulossa tanssiin. Ja toivoa vaan voi, että uusi tanssiopettaja on lähellekään niin hyvä ja ihana kun tämä tämän vuotinen on ollut, kaikki kiitos ja kunnia hänelle tästä vuodesta!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lapsi harrastaa: Koripallo

Viime kesän lopulla näin paikallislehdessä mainoksen, että ihan tässä meidän lähellä järjestetään koristreenejä, mihin saa kuukaudeksi mennä testaamaan ilmaiseksi. Poika innostui lähteä testaamaan. Kokemus ennen ekoja treenejä koriksesta oli pojalla ihan olematon, joten todella avoimin mielin lähdettiin.


Treeneissä oli kivaa ja vaikka se pallonkäsittely ei ihan helppoa ollutkaan niin poika viihtyi ja halusi jatkaa. Treenit oli tunnin mittaisia ja se ero siihen 45min treeneihin oli kyllä huomattava. Koristreeneissä tehtiin luonnollisesti muutakin kun pelkkää pallon kanssa treenaamista, siellä juostiin, leikittiin, pidettiin temppurataa ja harjoiteltiin monenelaisia muitakin juttuja. Ite tykkäsin erityisesti yhdestä juoksutreenistä, missä lasten juoksuradat meni ristiin ja piti juosta silti törmäämättä keneenkään. Ei ollut muuten helppoa.


Poika kävi syksyn säännöllisesti koristreeneissä mutta syksyn mittaan huomasi miten into ja kiinnostus lopahti. Joulutauolla poika sitten rohkaistui sanomaan, ettei halua enää jatkaa ja niinpä lopetettiin koris siihen. Olihan se ihan ymmärrettävääkin, sillä poika kuului ryhmän nuorimpiin ja pienempiin, kenellä ei ollut aikaisempaa kokemusta koriksesta. Jotenkin vähän hölmösti odotettiin, että kaikki muutkin lapset olisi nyt ekaa kertaa harjoittelemassa koripalloa, kun pitkin syksyä selvisi, että lähes kaikki oli käynyt noilla ilmaisilla kursseilla jo ennestään. Siinä kun muut viskeli koreja ja pompotteli palloa juostessa, niin meidän poika harjoitteli pomputtamista ja heittämisen oikeaa asentoa. Ei ihan reilua.


Puolen vuoden aikana poika ehti kuitenkin oppia melko hurjasti koripallosta ja pallonkäsittelystä, varsinkin siihen lähtötilanteeseen nähden, mikä oli tosi iso juttu. Into koripalloon ei myöskään ole ihan täysin vielä kuihtunut ja poika tykkää käydä vieläkin heittelemässä koreja. Ja joka kerta onnistuneesta korista se riemu on aivan rajaton.

Lapsi harrastaa: Temppukoulu

Koko vuoden poika on harrastanut ahkerasti useampana kertana viikossa. Meillä pojan harrastukset on ihan ehdoton juttu. Harrastukset on keino purkaa energiaa, saada kavereita, toimia ryhmässä ja muiden useampien eri henkilöiden ohjauksen alla, sekä mahdollisuus kokeilla mahdollisimman monipuolisesti erilaisia mieluisia tapoja harrastaa liikuntaa. Liikunnan lisäksi siis isossa roolissa lapsen harrastuksissa on myös sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Aina harrastuksiin lähteminen ei ole herkkua ja lähtemisen perusteella voisi herkempi kuvitella, että lapsi pakotetaan harrastuksiin, vaikka oikeasti poika siis ihan tykkää niissä käydä ja käy omasta vapaasta tahdostaan. Viimeisenä parina kesänä on myös otettu pojalle harrastuksia kesälle, mutta tänä kesänä jätettiin koko kesä avomeksi eikä otettu mitään harrastuksia. Nyt niin sanotusti nautitaan vikasta vapaasta kesästä ennen eskarin alkua. Ja ei, en tiedä, miten ne kesät siitä muuttuu mihinkään eskarin ja jatkossa koulun myötä mutta silti.

Teen pojan harrastuksista kaikista oman postauksensa, missä muutama ajatus ja kuva kustakin harrastuksesta itsestään. Uimakoulun ja uinnin jätän nyt kuitenkin välistä sillä siitä on ollut jo juttua aikaisemminkin. Uinnista ehkä muutamalla sanalla sen verran, että ensi vuosi on vika vuosi kun poika saa jatkaa tuossa uimakoulussa ja sovittiin, että se vielä jatketaan ja yritetään se aika sitten käyttää pääsääntöisesti täysin uintitekniikan harjoitteluun ja hiontaan. Ja ei, en tarkoita että verenmaku suussa piiskaten treenataan aina se uintiaika vain uintitekniikkaa, ei pidä liian kirjaimellisesti ottaa. Nyt keväällä poika ei saanut uutta uintimerkkiä, vaan suoritti itseasiassa jo toistamiseen samaisen uintimerkin (harrastusmerkki) minkä jo joulun alla sai suoritettua. Nyt siis uintimerkkejä on kasassa kolme tai no neljä, jos lasketaan tuon vikan tuplamerkki. Jotain uinnin kehityksestä kertoo ehkä se, että kevään vikoilla uintikerroilla poika ui täysin itsekseen ensin 50m selkää ja perään 50m rintaa, mikä oli tosi hieno suoritus. Tekniikkaa ei näissä vaadittu, vaan matka piti vaan suoriutua ilma, että välillä otti tukea mistään tai vajosi pohjaan, mihinkään ei siis saanut matkalla koskea. Lisäksi poika vielä sukelsi reilun 10m sukelluksen altaan pohjalla. Ihan mahtavaa, mieletön suoritus. Mutta se nyt uinnista.

Poika on nyt kaksi vuotta käynyt temppukoulussa ja se tuntuu myös olevan yksi pojan ehdoton suosikki harrastuksista. Omat odotukset temppukoulusta on lähinnä ollut, että kunhan poika viihtyy ja saa purkaa energiaa niin hyvä on. Kysyin joskus pojalta mikä temppiksessä on parasta, niin kaarrellen sain vastauksen, että kun saa juosta, hyppiä ja riehua ihan vapaasti, eikä vaadita mitään kauhean vaativaa.


Viime syksynä ja nyt keväällä, aina kauden lopulla on myös vanhemmat päässyt mukaan temppuilemaan ja seuraamaa, mitä lapset on temppiksessa tehnyt ja oppineet. Se on ollut tosi kiva ja vähän avannut silmiä sille, mitä kaikkea poika tosiaan on tuolla oppinnut kaikean sen riehumisen ja säheltämisen ohella.


Tosin nyt näiden kertojen jälkeen on jäänyt vähän ajatus, että onko tuo jo vähän turhan helppoa pojalle. Tuntuu, että ainakin osa jutuista on vähän turhan helppoja ja letkeitä, minkä takia myös se pojan keskittyminen ja ote herpaantuu. Tiedättekö miten turhauttavaa se on vierestä katsoa, että lapsella olisi potentiaalia niin paljon enempää ja parempaa, mutta se ei vaan viitsi niitä käyttää, vaan rymistää mielummin täysillä eteenpäin suorittaen jotenkin vaan miten sattuu. Melko ärsyttävää. Vaikka poika onkin vielä nuori, niin tuntuu silti turhauttavalta, ettei toinen hyödynnä sitä taitoa ja mahdollisuuksia mitä hänelleä olisi jo nyt käyttää. Vanhempana tuntuu, että temppukoulu saisi olla vaativampaa ja kuri ehkä hiukan kovempaa, mutta sitten taas toisaalta, olisiko se enää lapselle niin mieluisaa. 


Temppukoulu saatta silti olla harrastuksista se mikä ei jatku enää syksyllä vaan tilalle katotaan jotain muuta.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kesäloma

Kesäkuun toinen oli se päivä kun kerho ja vikat harrastukset loppui meidän perheessä. Tuntuu hurjalta miten vauhdilla tämä kerhovuosi meni, vastahan poika aloitti tuolla kerhossa ja nyt jo oli aika sanoa kiitos ja hei.

Samalle päivälle osui kahdet vikat heipat, nimittäin kerhotädin lisäksi myös tanssiopettaja lopetti tähän kevääseen ja syksyllä tanssit jatkuu uuden opettajan kanssa. Molemmille opettajille harmitti sanoa heipat, sillä molemmat oli todella mukavia ja otti meidän pojan kivasti huomioon. Kerhotädin kanssa tuli juteltua aina kerhopäivinä kaikenlaista kerhoon ja sen ulkopuolelle liittyen. Tanssiopettajan kanssa ei tullut juteltua edes joka viikko mutta ne vähäisetkin jutustelut oli aina mukavia ja tykkäsin, että hän oli hyvä opettaja ja sai pojat hyvin pidettyä kurissa.


Itselle oli päivän selvää, että näitä molempia opettajia muistetaan jollain tavalla vikana päivänä. Molemmille opettajille käytiin ostamassa ruusut ja kerhotädille vielä lisäksi pieni lahja ja pojan tekemä kortti. Jos sama kerhotäti olisi säilynyt vielä ensi syksynä niin ehkäpä se pojan tekemä kortti olisi riittänyt mutta nyt kun oli vikan heipan aika, niin oli kiva muistaa ja kiittää vähän isommin. Samoin jos sama tanssinopettaja olisi jatkanut vielä syksyllä niin ehkä hyvän kesän toivottelut olisi voinut riittää mutta nyt kun opettaja kertoi meille vanhemmille erikseen, ettei voi jatkaa syksyllä enää ryhmän kanssa niin oli kiva häntä muistaa ja kiittää tästä vuodesta. Tietysti jos itse tai poika ei olisi näistä opettajista tai jommasta kummasta heistä tykännyt jostain syystä, niin sittenkin asiaa olisi voinut harkita uudestaan mutta nyt koko perhe tykkäsi molemmista opettajista niin oli päätös helppo. Kiusallista oli vain kun meidän poika oli ainoa ryhmästä joka vei tanssiopettajalle ruusun. Olin ihan hämmentynyt tästä, koska edellisinä vuosina on vanhemmat tai lapset aina vieneet tanssiopettajalle ruusun, vaikka syksyllä olisi jatkettu saman opettajan kanssa.


Monilla muilla lapset saattoi tulla kesälomalle ruusujen tai korttien kanssa, meillä poika lähti vikaa kertaa kerhosta kotiin syli täynnä keppejä. Kiva, tosi kiva.


Ja apua, siihen loppui meidän pojan aika kerholaisena ja syksyllä alkaa aika eskarilaisena. Poika on alun vastustelun jälkeen alkanut jo hyväksyä tämän ja nyt on kesäloma aikaa äidin hyväksyä tämä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

It´s summertime!


Kesäkuun eka ja pyhitetty rantsupäivä, ihan parasta! Reppuun pyyhkeet ja luettavaa, kylmää juotavaa ja vähän eväitä kylmälaukkuun ja hyvissä ajoin aamupäivällä rannalle. Mukana tietysti myös hiekkalelut pojalle, kiva päivä siis tiedossa. Ennen kuin perillä parkkipaikalle aletaan etsiä sitä kylmälaukkua missä ne eväät on, sitä ei vaan ole. Se tosiaan jäi kotiin. Onneksi sentään pari vesipulloa oli sattunut tulemaan matkaan.


Eikä se eväiden puuttuminen onneksi haitannut poikien vedessä loikoilua, hiekkalinnan rakentamista ja ihan vaan auringosta nauttimista. Vähän ehkä olin vesikielellä kun vieressä tyttöporukka mutusteli tyytyväisinä Subwayn sämpylöitä ja korkkaili kylmiä cokiksia, olis voinu maistua.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

The last day of spring

Välillä vaan huomaa miten sitä oikein tulee tavoiteltua sitä "vuoden vanhemmat"-palkintoa. Harvoin mitään kovin vakavaa ja isoa mutta silti. Kevään vika päivä eli sama asia kun toukokuun vika päivä, pojalla oli kerhoa vielä ja ulkona lämmin ja aurinkoa, mietittiin J:n kanssa jos mentäisiin fillaroimaan siksi aikaa kun poika on kerhossa. Kuntoilua. Tai sitten silmiin osui, että Lintsillä oli vikaa päivää burgeri-ateria tarjous Sporttiravintolassa. Tarjous loppui niin, ettei oltaisi ehditty enää pojan kerhon jälkeen, joten jokainen voi päätellä miten siinä kävi. Pyöräilemään ehtii joskus toistekin ja kun poika oli viety kerhoon eväsrasiansa kanssa niin me ihanimmat vanhemmat ikinä, suunnattiin Lintsille hampparille.


 Ja jollei siinä olisi ollut jo riittävästi, että karattiin Linnanmäelle syömään ilman lasta, niin tottahan syötiin vielä jälkkäriksi pehmikset siinä auringon mukavasti kuumottaessa. Niin hyvää. Pojalla oli kuitenkin kerhossa mukana eväsrasiassa ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja juotava jugurtti. Aika sama asia ja niin reilua, tiedän. Mutta on pakko myöntää, että ei se hampurilainen itseasiassa ollut edes kauhean hyvää, oli tosi kuiva ja vähän mauton.


Kerhon jälkeen suunnattiin sitten yhdessä koko perheen voimin nauttimaan helteisestä päivästä vielä uimarannalle. Pitkään poika hyppi vedessä ja juoksenteli siinä ennen kun uskalsi vihdoin käydä kunnolla uimassa ja heittämässä talviturkin. Kävin itsekin testaamassa vettä ja se oli aivan jäätävää, ihan hullua, miten toiset viihtyi siellä niin pitkään.


Kevään vika päivä ja kesän eka kunnon rantsupäivä, kelpaa!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Weekend full of fun

Tykkään aina, että on tekemistä ja menemistä, oon liian levoton olemaan pitkään paikallani tai vailla ohjelmaa. Silti ei oo luontevaa, että kalenteri olisi buukattu täyteen, se taas ahdistaa. Parasta on jos kalenterin buukausten välillä on hyvin tilaa mennä ja tehdä fiiliksen mukaan, varsinkin näin keväällä ja kesällä kun kaikenlaisia tapahtumia on vaikka kuinka paljon. Toukokuun vika viikonloppu oli melko hyvin täytetty, vaikka hyvin siellä mahtui vielä menemään fiiliksen mukaan. Viikonlopulle oli kalenteriin merkitty perjantaille ukin uurnan lasku, lauantai-illalle Sami Hedbergin keikka ja sunnuntaille sovitut treffit Porvoon Hoploppiin.

Kävin paitavarkaissa J:n vaatekaapilla, kun iski vaatekriisi. Tää vois olla täysin mun paita, eikö?


Perjantaina oli kiva saada iltapäivälle ja illalle jotain ihan muuta ajateltavaa, jotain kevyttä ja hauskaa. Skattalla oli tapahtuma, missä oli lapsille suunnattua ohjelmaa ja kivaa, sinne siis. Ehdittiin paikalle hyvin kun Aarne Alligaattori oli esiintymässä. Aarne Alligaattorin jälkeen oli vielä Kengurumeininki, minkä tahdissa myös poika innostui vähän pomppimaan. Vaikka poika ei oo ihan kauheasti päässyt nauttimaan näistä lastenbändeistä ja yleensäkään lastenmusasta niin nämä kaksi tuntui miellyttävän, varsinkin Aarne Alligaattori. Kengurumeinigin nimmareiden kanssa kävi tosin vähän samalla tavalla kun aikaisemmin vappuna Lintsillä Rokki-kokki duon kanssa. Katsoin kun Kenguru jakoi nimmareita ja huomio aina jokaisen pienen kenelle kortin antoi. En tiedä miten se voi osua taas meidän pojan kohdalle, että just sillon huomio kiinnittyy jonnekin ihan muualle ja kortti vaan lätkäistään käteen ilman edes katsekontaktia saati muuta huomiota. Poika oli alkuun meinannut kysyä myös yhteiskuvaa mutta se ajatus haihtui samantien ja lopulta tuo nimmarilla varustettu kortti sai just yhtä paljon kiinnostusta ja huomiota kun poika sai bändin jäseneltä. Hei, mikä siinä on niin pirun vaikeaa, kyse on kuitenkin pienistä fanittajista, kenellä nämä on isoja juttuja. Ärsyttävää.


Skattalta suunnattiin vielä Lintsille pyörähtämään. Lintsillä oli synttärit ja sen johdosta yksi uusi laite ilmainen, ja siinähän on jo riittävästi syytä mennä käymään. Uusi laite Poppis, oli aika hurja pettymys, en innostunut yhtään mutta muuten oli kiva käydä Lintsillä. Poika tykkäsi jälleen kerran ravata ilmaisissa laitteissa ja tällä kertaa myös huomattiin Lintsille tulleita muutoksia, esimerkiksi uutta kahvikioskia ja leikkipaikkaa, sekä yksi kadonnut ilmainen laite. Kahvikiska ja leikkipaikka oli kivoja juttuja, oikein positiivisia mutta kadonnut ilmainen laite oli iso pettymys.


Lauantaille oli illalle pojalle yllätys, kun mentiin porukalla Sami Hedbergin stand-up keikalle Nordikselle. Poika on tosi iso Hedbergin fani ja sen sijaan, että oltaisiin pojalle kysytty hoitopaikkaa ja nautittu vapaaillasta päätettiin ottaa poika mukaan. Ei kuitenkaan kerrottu tästä mitään, koska muuten lataus olisi voinut räjähtää ihan käsille, vaan yllätys pidettiin ihan loppuun asti. Matkalla Nordikselle haettiin vielä mummi ja vaari kyytin, ja kiusattiin poikaa, että mennään katsomaan oopperaa, vähän uusia kokemuksia, mihin pitää suhtautua avoimin ja iloisin mielin. Vasta Nordiksella kun poika älysi katsoa niitä screeneillä pyörineitä mainoksia Hedbegistä alkoi pojalla sytyttää, että mitä oli tiedossa ja sen jälkeen oli hymy aika herkässä. Eikä ollut pojan onnella rajaa kun hän illan aikana pääsi näkemään kaksi suurinta suosikkiaan livenä, Sami Hedbegin ja Elastisen. Keikan lopulla Elastinen tuli nimittäin lavalle esittämään Hedbergin kanssa heidän yhteisen biisinsä ja sehän on luonnollisesti yksi pojan suosikkeja. Vähän oli pojalla ehkä vaikeuksia pystyä hillitsemään onneaan siinä keikan aikana ja vähän meinasi olla sellaista pientä ylilyöntiä ja mennä esiintymisen puolella se oleminen, mutta niinkuin poikakin sitä selitteli, oli hän vaan niin onnessaan.

Uusi farkkutakki tositoimissa. Ja kengät on muuten tuomisia Kuala Lumpurista DKNY:n alesta.

Sunnuntaille taas oli sovittu treffit Porvooseen ja Hoploppiin. Kaverit tuli Kotkasta ja me Stadista, joten tossa puolessa välissä on hyvä nähdä. Vedettiin ravitseva lounas Raxin buffetista ja sitten lapset irti Hoploppiin. Kuutisen tuntia lapsukaiset juoksi ja touhusi päämärkänä ennen kun oli pakko lähteä, kun paikka rupesi sammuttelemaan valoja ja laittamaan ovia lukkoon. Välillä vaan noi Hoplop-päivät tulee tarpeeseen, että poika saa juosta, hyppiä ja riehua ihan kunnolla. Nyt kun vielä mukana oli mukavaa seuraa tähän kaikkeen niin mikä sen mukavampi.


Aika nasta viikonloppu ja vaikka melko paljon mentiin pojan juttujen mukana, niin kivaa oli. Paras yllätys vielä tähän viikonloppuun liittyen oli kun sain Instassa noin viikko sitten kommentin yhteen kuvaan. Tein Intsaan kuvakollaasin tuolta Skattan tapahtumasta ja vähän kurkin muilta, että millaisia hashtage muilla oli tapahtumasta ja poimin sieltä niitä myös itselle. Nähtävästi hashtagilla #nokkakohtikesää, mikä oli myös tapahtuman nimi, oli osallistunut johonkin kisaan ja nyt sain kommentin, että olin vielä voittanut tuossa kisassa. Nyt jännityksellä odottelen palkinnon saapumista, sillä ei mitään tietoa mitä sieltä on tulossa. On ihan mahtavaa jos voittaa jostain kilpailusta jotain, mutta ehdottomasti parasta on voittaa kilpailusta, mistä ei ole ollut edes tietoinen. Aika hauskaa.