perjantai 21. lokakuuta 2016

Dublin, part 2


Dublinin matkan tärkein juttu oli tietysti ne J:n MM-kisat, minkä takia oltiin koko reissussa. Vaikka kisat alkoi vasta alkuillasta, niin kyllä se koko päivä vähän meni niissä kisoissa. Aamulla ensin nukuttiin rauhassa vähän pidempään ja nautittiin rauhallisesta aamusta, sillä tiedossa oli, että kisoissa saattaa mennä melko myöhään ja edesssä olisi siis melko pitkä ja raskas päivä. Käytiin hyvissä ajoin viemässä J:n kisakamat kisapaikalle, mikä oli kai jonkinlainen kahvilan ja yökerhon yhdistelmä, ja sitten käytiin vähän nollaamassa ajatuksia muualle ja käytiin shoppailemassa. Jotenkin taas koomista, kun reissuun lähdettäessä mietittiin, että ei kai nyt Dublinissa tule mitään shoppailtua mutta niin sitä taas survottiin ja ängettiin matkalaukkua kiinni kotiinlähtiessä, kun jotenkin oli kai laukut kutistunut viikon aikana tai jotain.


Oltiin kysytty hyvissä ajoin kisojen järjetäjältä lupaa, että saahan meidän poika tulla kisoihin mukaan ja niinpä L oli ainoa lapsi paikalla. Vähän alkuun arvelutti, että mitähän illasta tulee sillä paikka alkoi olla jo melko aikaisessa vaiheessa ihan täynnä ja baari oli auki, sekä tarjolla oli ilmaista olutta. Poika jännitti J:n kisoja tosi paljon ja oli innokkaasti kannustamassa isäänsä, mikä oli todella liikkistä. Muuten meillä oli pojalle viihdykkeeksi mukana sellaisia pyyhittäviä puuhakortteja, missä oli pieniä erilaisia tehtäviä, joihin jaksaa just ja just keskittyä tuollaisessa paikassa ja tietysti se tabletti. Poika oli sen verran liikkis näky tuolla kisoissa, että useampi otti pojasta valokuvan kun toinen niin keskittyneesti nautti tabletilla pelaamisesta, kun kaikki muut ympärillä seurasi ja kannusti kahviskaboja. J:n kisat jäi siihen ekalle kierrokselle, mikä tietysti vähän harmitti mutta toisaalta kisoissa oli niin huikea tunnelma ja kokemuksena ne oli niin hienot, että oli vaan mahtavaa kun päästiin osallistumaan. Ja ilta tosiaan venähti, sillä vasta puolen yön aikaan päästiin lähtemään takaisin hotellille, vaikka yhtään ei jääty vetkuttelemaan kisapaikalle voittajan ratkeamisen jälkeen. Poika sai vielä urheasta jaksamisestaan yhdeltä kisajärjestäjältä "palkinnoksi" kisojen hienon julisteen ja frisbeen, mikä antoi taas lisää intoa, niin että toinen jaksoi kävellä takaisi hotelliin ilman ongelmia.


Vaikka matkoilla tykätäänkin kiertää kaikkia perinteisiä turistinähtävyyksiä niin museot jää meiltä silti monesti välistä. Nyt yhtenä sadepäivänä päätettiin tehdä tähän poikkeus ja käytiin Dublinissa pyörähtämässä Luonnontieteellisessä museossa. Pakko myöntää, että tähän kyllä vaikutti paljon se sateinen sää, sekä se, että museo oli ilmainen. Mutta ei ollut ollenkaan huono kokemus, vaikka jossain vaiheessa alkoi jo vähän kuvottamaan ne seiniä peittäneet eläinten päät ja hieman epäonnistuneet täytetyt eläimet siellä lasien takana. Toisaalta taas, poika tykkäsi ja oli ihan innoissaan, joten ehdottomasti kannattava käynti.


Ihan meidän loman lopulle osui Dublinissa vielä Pride-kulkue ja tietysti mentiin sitä seuraamaan, kun se siitä ihan vierestä meni. Halusin, että poika saa sen nähdä ja kaikkea mitä se piti sisällään. Kulkue hämmensi poikaa jonkun verran, sillä aiheesta ei meillä ole vielä kotona kauheasti puhuttu. Ihan ei tainnut poika vielä sisäistää sitä kulkueen sanomaa ja mitä se tarkoittaa jos poika tykkää toisesta pojasta ja tyttö toisesta tytöstä, sillä kyllähän hänkin tykkää omista kavereistaan, ketkä ovat poikia. Päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, että jokainen saa itse päättää kenestä tykkää, eikä se ole syy kiusata tai syrjiä ketään. Ja siitähän on ihan hyvä aloittaa.



Poika sai valita vielä vikana iltana ruokapaikan ja päädyttiin lopettamaan loma sinne, mistä se myös alkoi eli Hard Rock Cafehen. Loistava valinta. Dublin oli kiva kaupunki, sellainen söpön pieni. Ihmiset oli todella iloisia ja ystävällisiä, ja he puhuivat aivan ihanasti sillä Irlantilaisella aksentilla. Silti jotain puuttui, sitä jotain minkä takia haluaisin lähteä sinne uudestaan. En sano, ettenkö koskaan lähtisi Dubliniin uudestaan mutta ei nyt ainakaan ihan hetkeen. Silti oon iloinen, että päästiin siellä käymään ja viettämään hieno viikko.


Thank you Dublin!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Dublin: Päiväretki Howthiin

Yhtenä päivänä hypättiin Dublinissa paikallisbussiin ja lähdettiin käymään kaupungin ulkopuolella pienessä kalastajakylässä Howthissa. Matkaa Dublinista Howthiin on noin 11 kilometriä ja bussilla siihen meni noin puolisen tuntia. Bussimatka oli sinänsä kiva, että se oli tosiaan paikallisbussi ja sieltä pääsi näkemään maisemia vähän enemmän kun vain sitä Dublinin keskustaa ja turistinähtävyyksiä.


Howth oli aivan ihastuttava paikka, tosi pieni ja jotenkin tosi söpö. Maisemat oli ihan mielettömän upeat. Tuolla poika pääsi näkemään ekaa kertaa elämässään majakan ihan vierestä, sekä nähtiin kaikki ensimmäistä kertaa ikinä livenä hylje uiskentelemassa luonnossa. Se oli aika mahtava kokemus.


Ajateltiin, että kun kerran ollaan kalastajakylässä käymässä niin pitäähän meidän silloin sen mukaisesti myös ruokailla. Otettiin paikallisilta mallia ja käytiin yhdestä pienestä take-away ravintolasta hakemassa annokset ja mentiin puiston reunalle syömään. Nimittäin fish and chips. Oli hyvää ja vieläkään en ihan täysin varma ole mitä kalaa siellä oli. Tilattiin muutamaa eri kalaa, mistä ei ollut mitään tietoa mitä ovat mutta ihan hyvää ne oli. Ja vaikka tosiaan syötiin monien muiden tavoin kalaa siinä ulkona puiston reunalla, mikä oli vielä ihan täynnä kaikenlaisia lintuja ja lokkeja, niin silti lokit eivät hyökkäilly kimppuun, vaikka olivatkin ihan jättikokoisia. Se oli oikeesti aika jännää, vähän jopa pelottavaa.