torstai 28. helmikuuta 2013

Terassikausi avattu

Ihanaa, huomenna alkaa kevät. Ainakin kalenterin mukaan. Kevään alkuun sopivasti avattiin eilen terassikausi, tosin vasta iltapäivällä ns. ilta-auringon aikaan.


Päivällä käytiin ensin nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta Munkkiniemessä merenjäällä. Lounastettiin ja kahvitettiin kivassa seurassa Cafe Torpanrannassa ja sen jälkeen suunnattiin merenjäälle, missä lapset sai riehua ja remuta lumihangessa. Siellä merenjäällä olisi ollut ihan täydellistä kun olisi ollut joku kiva löhötuoli ja kuppi kuumaa kaakaota mukana. Ja ehkä joku hyvä pulla, vaikka dallaspulla. :D


Myöhemmin suunnattiin vielä Cafe Pirittan terassille nauttimaan hieman lisää aurinkoisesta päivästä ja lämpöisistä kaakaoista. Oli ihana istua hetki rauhallisella terassilla kun ei ollut kylmä. Kiitos siitä Pirittan vilttien, joita sai lainata.


Nyt kun on jo päässyt niin hyvin tähän kevät fiilikseen, että vähän harmittaa kun on luvattu pakkasia seuraaville päiville. Mutta jos sitten se kevät oikeasti tulisi?

Kaipuu iski lenkkeillessä

Kävin äsken pienellä lenkillä itsekseni ja kyllä aika keväinen fiilis tuolla mennessä oli. Taas oli toppatakki ihan liikaa, selkä oli märkä jo alkumatkasta ja naama hehkui tulipunaisena.


Se jalkojen alla ollut sohjolumi sai aikaan kauhean kaipuun keväthangille ja laskettelemaan. Meidän perheellä oli ennen tapana käydä aina keväisin Lapissa Sallassa laskettelemassa. Muutaman kerran J ehti olla myös mukana.


Nyt viimeisen parin vuoden aikana on alkanut iskemään kaipuu ihan tosissaan rinteeseen ja varsinkin tuonne keväthangille. Se fiilis siellä keväisillä hangilla laskettelemassa on ollut ihan huikea, niin rentoa ja iloista, mahdoton kuvailla tähän sitä. Mutta kaipaan sitä. Kaipaan myös ihan yleisesti rinteeseen ja haluaisin myös opettaa L:n laskettelemaan. Ehkä ensi talvena harjoittelemaan?


Nyt kuitenkin uikkarit kassiin ja taas aika lähteä uimaan pienen miehen kanssa. Ehkäpä tuo ulkona alkanut vesisade vie hieman tätä hinkua rinteeseen pois.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kaikkea pitää kokeilla

...Myös Bauhaussin kahvilaa. Joskus vuosia sitten tämä ei olisi ollut ihme, mutta nyt (J:n kahviharrastuksen/innostuksen/tietoisuuden myötä) sen voisi sanoa jo olevan. Ja tämä kahvipaikka ihan vaan sen takia, että satuttiin olemaan J:n kanssa Baukkarissa asioilla sillä väliin kun L oli kerhossa. Kassojen jälkeen siinä juuri ennen kahvilaa se idea tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta "Miksipä ei?".

  

J lähti uhkarohkealle linjalle ja tilasi cappuccinon. Oho. Itse päädyin suodatinkahviin ja olin ihan tyytyväinen tähän valintaan, vaikka ei se makuhermoja hivellyt. Dallaspulla oli tosin hyvää (ylläri!!).


Rauhallisen kahvihetken lisäksi päästiin pitkästä aikaa selaamaan päivänlehtiä ja tässä muutamia poimintoja. Toi "Mutsi"-sarjakuva kuvaa hyvin meidän perheen tapahtumia aina kerhoon lähtiessä. Tai itseasissa minne tahansa lähtiessä. Miksi se lähteminen on lapselle niin vaikeaa???


Muihin kuviin sen verran, että tässä samalla olen illan toisella korvalla kuunnellut, tuota "Äidit töihin" teemailtaa kakkoselta. Argh, raivostuttavaa. Itse olen todennut, että se on se ja sama kuinka päätät tehdä niin väärin se on kuitenkin jonkun mielestä. Jos jäät lapsen kanssa kotiin olet laiska, työtä välttävä lurjus ja jos menet töihin ja laitat lapsen hoitoon niin olet itsekäs ja vain omaa uraa ajatteleva. Tiedän, on rumaa kärjistää noin ja eihän sitä koskaan voi kaikkia miellyttää. Meidän perheen kohdalle tilanne on sinänsä auki, että mennään sen mukaan miltä tulevaisuus näyttää ja nyt näyttää siltä, että lapsi on kotona ja vanhemmat hoitaa kotona. Virikkeitä lapselle sitten hankitaan mm. kerholla ja harrastuksilla. Ja itselläni on tietysti se etu, että teen osa-aikaista työtä kokoajan, joten "en makaa kotona vain kotihoidontuella". Mutta kaikki on mahdollista tulevaisuudessa. Enkä koe ihan reiluksi laittaa meidän poikaa päiväkotiin ja viedä näin joltain toiselta lapselta paikkaa, kun meillä lapsi myös voi olla kotona. Kaikilla kun se ei ole mahdollista.


Jääkiekkoa en lähde kommentoimaan tänne. Mutta Ville <3

Oli muuten vähän nuija olo tänään lenkillä, kun kuuntelin Suomipopilta aamulypsyn uusintaa ja hihittelin yksinäni. Poika nukkui vaunuissa niin keksin laittaa napit korviin (ihan heti kotimatkalla jo!!) ja kuunnella radiota, josta juuri sopivasti tuli Suomipopilta aamulypsyn uusintaa ja sitten yksinäni hihttelin tuolla töistä kotiin paluu-liikenteen seassa. Siinä koki itsensä tosi fiksun oloiseksi kun tuolla naama punaisena työnsi rattaita eteenpäin ja tirskui napit korvilla. Mutta menipähän matka paljon nopeammin vaikka luulinkin kuukahtavani tuonne tien päälle.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Välillä se on pienestä kiinni

Tänään oli vähän riskiä lähteä kerhosta väsyneen pojan kanssa vielä kauppaan mutta vaihtoehtoja ei nyt ollut. Ajomatka meni hyvin mutta jo kaupan pihalla alkoi kitinä. Kiva, helppo reissu siis tiedossa.

Heti ensimmäisenä poika sai valita tuoreet kukat ja se sai mielen taas vähän paremmaksi. Mutta sitten alkoi se jatkuva kitinä ja narina, edes jälkkäriksi valitut tuoreet isot mansikat eivät nyt pelasteen tilannetta. Mutta sitten löytyi se pelastava tekijä, nimittäin pasta. Poika sai valita pastan ja niinpä meille tuli pussillinen nallepastaa. Loistavaa. Nimittäin tämän jälkeen poika hiljeni ja hetken päästä jo pää nuokkui rattaissa, uni oli tullut.


Kiitos siis Torino nallen muotoisesta pastasta, se pelasti meidän kauppareissun (ja ehkä muutaman muun kaupassa olijan ;))!


Ja kyllä se ruoka maistui heti paljon paremmin kun oli pastat nallen muotoisia. Ihan loistavaa. Ei paketissa turhaan mainosteta että  "lasten suosikki", meillä se nähtävästi näin on ja vanhemmatkin tykkäsi. :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Aurinkoa ja rentoilua

Lauantai tosiaan meni aika rennoissa ja rauhallisissa merkeissä sen jälkeen kun poika oli lähtenyt mummin ja vaarin luo (Huom! Lapsi on jo toista kertaa yökylässä yksin ilman vanhempia!!). Oli ihana vaan olla ja rentoutua, olla tekemättä mitään ihmeempää. Ja se hiljasuus, ah ihanaa vaihtelua. Iltaa kohden myös J:n vointi koheni, eikä tarvinnut lähteä lääkäriin, mikä oli hyvä juttu.

Nala ottaa ilon irti kun saa ihan rauhassa maata vaikka keskellä olkkarin mattoa <3
Oon jääny ihan koukkuun näiden naisten seuraamiseen. Ensin oli Beverly Hillsin täykkärit ja nyt nämä :D


















































Alunperin olin suunnitellut, että aamulla olisin saanut hiukset värjättyä ja oltaisiin voitu J:n kanssa nauttia rauhassa kunnon iso aamupala mutta suunnitelmat vaihtui melko nopeasti kun herätessä näki sen auringonpaisteen. Oli ihana herätä pitkästä aikaa verhojen takaa sisäänpyrkiviin auringonsäteisiin. Muutenkin oli huippua nukkua aamulla rauhassa ilman kelloa ja herätystä. Nukuttiinkin puoleen päivään asti, oho. Päätettiin sitten suunnata Kaivariin, vaikka arveltiinkin että saman suunnitelmat ovat monet muutkin keksineet.


Väkeä oli melko paljon liikkeellä, enkä tosiaan yhtään ihmettele sillä ilma oli aivan mahtava. Jäälle ja Uunisaareen olisi mieli tehnyt mutta pyörätuolin kanssa ajatus oli ihan mahdoton, joten kierreltiin sitten rantaa pitkin ja nautittiin maisemista.


Aivan ihana päivä ja onneksi viikolle on luvattu lisää aurinkoisia päiviä. 
Aurinkoista mieltä ja viikko kaikille! <3


lauantai 23. helmikuuta 2013

Suunnitelmat vaihtui lumileikkeihin

Perjantaille tehdyt kivat suunnitelmat menivät uusiksi päivän edetessä, sillä J oli tulossa kipeäksi. Meidän osalta pojan kanssa tämä tarkoitti suunnitelmien vaihtumista lumileikkeihin takapihalla. Lumiukkoja, lumisotaa, pyllymäkeä, lumipalloja, lumikotia, keinumista ja tietysti lumihangessa kahlaamista.


Oli ihana seurata pientä touhottajaa siellä omissa puuhissaan, niin onnessaan lumen paljoudesta. Hellyyttävintä oli keinuissa kun toinen hekotti sydämensä kyllyydestä "Äiti, mulla on kivaa. Tää on kivaa."


Illalla kävin vielä hakemassa hieman herkkuja, raikkaan värisia hedelmiä ja pirtsakoita kukkia tuomaan väriä elämään.


Mutta nyt nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, sillä poika lähti muutama hetki sitten mummin ja vaarin matkaan ja J nukkuu kipeänä sängyssä, joten tilaisuus on käytettävä hyväksi.
Kivaa viikonloppua kaikille! <3

torstai 21. helmikuuta 2013

Kun mikään ei riitä

Se on ilo huomata miten lapsi osaa olla kiitollinen jo pienistäkin asioista.


Oltiin nimittäin eilen käymässä Paloheinän talviriehassa ja sen lisäksi, että poika pääsi paloauton, moottorikelkan ja lumikoneen kyytiin, hän vielä näki Muumipeikon siellä. Juostiin siellä lumihangessa kiireellä lavan luokse katsomaan Muumipeikkoa kun kuultiin Muumipeikon sinne ilmestyneen. Tiukasti kuunneltiin ja seurattiin Muumipeikon juttuja ja seurattiin tanssia, itse tietenkään yhtään osallistumatta. Muumipeikon lavalla esiintymisen jälkeen olisi ollut mahdollisuus mennä jonottamaan yhteiskuvaa Muumipeikon kanssa, mutta poika ei halunnut. Sen sijaan poika esitti vaativasti "Missä Hessu on? Mä haluan Hessun tänne, mä haluan nähdä Hessun!".


Että näin, kiva kun tykkäsit! Autossa oltiin pettyneitä kun ei nähty Hessua. Kaikki se superjännä ja kiva kun päästiin katsomaan paloautoa, moottorikelkkaa, lumikonetta ja päästiin niiden kyytiin käymään oli unohdettu, koska paikalla ei nähty Hessua.


Onneksi myöhemmin illalla kuitenkin jo todettiin että päivä oli kiva ja oli kiva käydä talviriehassa VAIKKA Hessu ei siellä ollutkaan! :D